sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Kissanhoidon käsikirja, Päivi Ylikorpi
En ole aikoihin taaskaan kirjoitellut mitään, kun en ole keksinyt järkeviä aiheita. Haluan kuitenkin nyt mainostaa tätä kauan kirjakaupassa kuolaamaani kirjaa, jonka vihdoin sain ostettua ja luettua. Suosittelen lämpimästi kaikille kissanomistajille. Paljon oppi kaikenlaista uutta ja kirjaa oli todella mielenkiintoista lukea. Ainoa miinus oli ruokinta-osuus, josta olisin halunnut lukea paljon enemmän, koska ruokinta on erityinen kiinnostuksen kohteeni ja se osuus oli melko lyhyt eikä siihen perehdytty kovinkaan syvällisesti. Mutta joka tapauksessa suosittelen lämpimästi tämän kirjan hankintaa!
perjantai 4. heinäkuuta 2014
Tauriini ja arginiini
Siinäpä sitten näistä:
Tauriini
Kissan on saatava tauriinia (C2H7NSO3) riittävästi päivittäisestä ravinnosta, sillä kissan elimistö ei muodosta itse riittäviä määriä tauriinia. Tauriini on yksi välttämättömistä aminohapoista, jonka puute aiheuttaa mm. näkökyvyn heikkenemsitä, sokeutta, sydänsairauksia, verkkokalvojen rappeutumista, kasvun hidastumista, lisääntymishäiriöitä ja keskushermostohäiriöitä. Luonnossa kissa saa tarvitsemansa tauriinin saaliseläimestään. Tauriinista tuhoutuu suuri osa kuumennettaessa, joten tästäkin syystä ruoka tulisi tarjota raakana (lukuun ottamatta kala). Liiallinen tauriini taas poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Runsaasti tauriinia on mm sydämessä, ja aivoissa. Itse lisään tauriinia kissojeni ruokavalioon ja suosittelen muillekin raakaruokkijoille tauriinilisää.
Arginiini
Arginiini (C6H14N4O2), kuten tauriinikin, on kissalle välttämätön aminohappo, jota saadaan liha- ja kalatuotteista. Arginiini on typpioksidin (NO) esiaste, joka alentaa verenpainetta rentouttaessaan verisuonten seinämiä. Arginiinin puute saattaa johtaa ammoniakkimyrkytykseen ja kuolemaan.
Kissan on saatava tauriinia (C2H7NSO3) riittävästi päivittäisestä ravinnosta, sillä kissan elimistö ei muodosta itse riittäviä määriä tauriinia. Tauriini on yksi välttämättömistä aminohapoista, jonka puute aiheuttaa mm. näkökyvyn heikkenemsitä, sokeutta, sydänsairauksia, verkkokalvojen rappeutumista, kasvun hidastumista, lisääntymishäiriöitä ja keskushermostohäiriöitä. Luonnossa kissa saa tarvitsemansa tauriinin saaliseläimestään. Tauriinista tuhoutuu suuri osa kuumennettaessa, joten tästäkin syystä ruoka tulisi tarjota raakana (lukuun ottamatta kala). Liiallinen tauriini taas poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Runsaasti tauriinia on mm sydämessä, ja aivoissa. Itse lisään tauriinia kissojeni ruokavalioon ja suosittelen muillekin raakaruokkijoille tauriinilisää.
Arginiini
Arginiini (C6H14N4O2), kuten tauriinikin, on kissalle välttämätön aminohappo, jota saadaan liha- ja kalatuotteista. Arginiini on typpioksidin (NO) esiaste, joka alentaa verenpainetta rentouttaessaan verisuonten seinämiä. Arginiinin puute saattaa johtaa ammoniakkimyrkytykseen ja kuolemaan.
lauantai 10. toukokuuta 2014
Kissan luonnonmukainen ruokinta, BARF
Nostetaanpas tämä ensimmäinen julkaisuni:
Loin tämän blogin jakaakseni tietoa kissan luonnonmukaisesta ruokinnasta, josta on vielä tänä päivänä harmillisen vähän tietoa. Tietoni perustuvat omiin kokemuksiini sekä lukemaani tietoon eri lähteistä. Mitään yhtä ja oikeaa tapaa ruokkia kissaa ei ole. Jokainen kissa on ravinnontarpeitaan myöten yksilö ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Omistajan on siis rohkeasti kokeiltava eri vaihtoehtoja.
Siirryin barf-ruokintaan omien kissojeni kanssa siitä syystä, että halusin niiden ruokinnan olevan mahdollisimman terveellistä ja halusin tietää, mitä niille oikeasti syötän. Mitä enemmän luin teollisten ruokien haitoista, sitä enemmän halusin kissojeni ruokavalion olevan mahdollisimman luonnonmukaista. Tieto lisää tuskaa. Teollisten kissanruokien haitoista voi lukea mm. Anna Multasen kirjoittamasta artikkelista. Lisäksi yhdellä kissoistani oli päällä jatkuva eläinlääkärikierre, josta olen kirjoittanut tänne.
Termi BARF tulee sanoista "Bones and raw food" eli luita ja raakaa ruokaa tai "Biologically Appropriate Raw Food" eli Biologisesti oikeaoppista raakaruokaa. Barf-ruokinnassa ei siis käytetä teollisesti valmistettua ruokaa ja ruoka tarjoillaan raakana. Kypsentäminen tuhoaa mm vitamiineja ja kypsennetty luu on erittäin vaarallista. Se toimii kissan elimistössä partaterän tavoin. Luu on siis aina tarjottava raakana!
Kissan tasapainoinen ruokavalio koostuu lihasta, luista ja sisäelimistä.
Kissalle tärkeimmät energiaa antavat ravintoaineet ovat rasva ja proteiinit. Energiaa antamattomat ovat vesi, kivennäiset ja vitamiinit.
Kissan täydellinen ruokaympyrä sisältää ravintoaineita samassa suhteessa kuin hiiri eli kosteutta 70%, proteiinia 14-15%, rasvaa 10%, hiilihydraatteja 1-2% ja kuitua alle 1%. Luista kissa saa kalsiumia ja muita hivenaineita.
Vesi
Kissa tarvitsee vettä 0,3-0,5dl vuorokaudessa/elopainokilo. Koska luonnossa kissa on tottunut saamaan tarvitsemansa nestemäärän saaliseläimestään, on sen janontunne heikko. Tämän vuoksi "raksut" ovat haitallisia, koska niissä on kosteutta vain n.7%, vaikka kosteuden pitäisikin olla 70%. Liian vähäinen määrä nestettä aiheuttaa kissalle mm. virtsatietulehduksia ja virtsakiviä.
Vesi on kissalle elintärkeää. Sitä ei luokitella ravintoaineeksi, mutta se on silti osa kissan ruokavaliota. Vesi osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn, on olennainen ruuansulatukselle ja kuona-aineiden suodattumiselle munuaisissa. Se on veren pääainesosa ja kuljettaa happea ja ravintoaineita sekä poistaa hiilidioksidia ja kuona-aineita. Kissalla pitää aina olla raikasta juomavettä saatavilla.
Täysipainoisesta raakaruokavaliosta kissa saa tarvitsemansa nesteen. Ei silti pidä unohtaa pitää tarjolla myös raikasta vettä!
Proteiinit eli valkuaiset
Kissa tarvitsee koiraan nähden kaksinkertaisen määrän proteiineja. Tärkein proteiinien lähde on liha. Proteiinien on oltava eläinperäisiä, sillä kasviperäisiä kissa ei hyödynnä, koska on 100% lihansyöjä.
Proteiinit muodostuvat aminohapoista. Aminohapoista kissa tarvitsee n.20, joista 11 on välttämättömiä aminohappoja, joita kissan on saatava ravinnostaan valmiina. Nämä 11 ovat arginiini, histidiini, valiini, leusiini, isoleusiini, lysiini, metioniini, fenylalaniini, treoniini, tryptofaani ja tauriini
Rasva
Rasvat koostuvat rasvahapoista ja glyserolista. Rasva on kissalle tärkein energianlähde. Myös rasvojen on oltava eläinperäisiä. Kissa ei hyödynnä kasviperäisiä rasvoja.
Hiilihydraatit
Kissa ei tarvitse hiilihydraatteja mihinkään. Luonnossa kissa saa hiilihydraatteja sen verran kuin hiiren vatsalaukku sisältää, eli ei juuri lainkaan. Liian hiilihydraattipitoinen ruokavalio lihottaa kissaa.
Kuitu
Pieni kuitulisä silloin tällöin on hyväksi ruuansulatukselle. Itse käytän kuituna kauraa tai psylliumia. Psyllium on hiilihydraatiton kuitu.
Liha
Kissalle kannattaa tarjota erilaisia lihoja mahdollisimman monipuolisesti. Kanaa on helppo saada ja vaalea liha onkin kissalle luonnonmukaisempaa kuin punainen liha. Olisi hyvä sisällyttää kissan ruokavalioon pakastehiiriä edes silloin tällöin, sillä hiiri on kissalle täydellistä ruokaa. Jos onnistuu joltain metsästäjältä saamaan jänistä, sorsaa yms niin nämä ovat erittäin hyvää ravintoa kissalle.
Usein kissan lautasella näkyy possua, jota voi toki tarjota, mutta se on kovin rasvaista eikä sitä siksi pidä tarjota kovin usein. Liika rasva rasittaa kissan haimaa. Rasvapitoisuuden olisi hyvä olla lähempänä 10%. Myöskin broilerin nahat ovat kissalle liian rasvaista ruokaa.
Kalaa voi tarjota kissalle, mutta kohtuudella. Raa'assa kalassa on tiaminaasi-entsyymiä, joka tuhoaa kissan elimistöstä tiamiinia eli B1-vitamiinia. Järvikalat pitää aina keittää, merikalat voi antaa raakana. Keittäminen tuhoaa tiaminaasin. Runsas rasvaisen kalan syöttäminen johtaa E-vitamiinin puutoksesta johtuvaan keltarasvatautiin ja kuolemaan.
Kananmunan keltuainen on kissalle erittäin hyvää ravintoa ja sen kissa hyödyntää 100%. Kanan vastaava arvo on 90%. Keltuainen kannattaa tarjota raakana. Keltuaisessa on runsaasti vitamiineja. Kananmunan valkuaista kissalle ei pidä antaa raakana, sillä sen sisältämä avidiini tuhoaa biotiinia.
Katkaravut ovat kissoille mainioita omega3:n lähteitä, mutta niissä on myös paljon kaloreita. Katkarapuja annettaessa niitä on liotettava haaleassa vedessä liian suolan poistamiseksi.
Kissalle voi tarjota mm.
Lisät
Luiden tärkeys barffauksessa
Kissan ruokavaliosta noin kolmannes pitäisi olla lihaisaa luuta. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. kanan siivet ja kaulat. Kaikki luut on tarjottava RAAKANA, sillä ne ovat vaarallisia kypsennettyinä. Usein kuulee sanottavan, että kanan luita ei saisi kissalle antaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ainoastaan kypsennetyt luut ovat siis kiellettyjen listalla.
Jos kissa ei ollenkaan suostu syömään luita, on kalkkilisä tarpeen. Kalsiumvalmisteita saa mm. apteekeista ja eläintarvikeliikkeistä. Hyvä kalkkilisä on myös jauhettu kananmunankuori. Siinä annostus on 1tl/kg lihaa ja pennuilla kaksinkertainen.
Sisäelimissä on runsaasti vitamiineja ja energiaa. Heikkoutena on kuitenkin niukka kalsiumpitoisuus. Usein suositellaan sisäelinten tarjoamista kerran viikossa. Mielestäni niitä voi kohtuudella kyllä tarjota päivittäinkin. Kohtuus tarkoittaa siis pientä määrää eli luonnossahan kissa syö sen verran sisäelimiä, mitä hiiri sisältää. Maksassa ja munuaisissa on runsaasti A-vitamiinia.
Sydän
Sydän on erittäin tauriinipitoista ravintoa ja se ei ole sijainnistaan huolimatta sisäelin vaan lihas. Tauriini on kissalle hyvin tärkeää. Tauriinin puute johtaa mm. kissan sokeutumiseen. Sydäntä voi tarjota useamman kerran viikossa.
Kissalle EI saa antaa
Barffauksen aloitus
Teollista ruokaa syövien kissojen kohdalla barffaus kannattaa aloittaa vähitellen. Kun raakaa aletaan syöttää, kissan elimistö alkaa puhdistua kuona-aineista ja teollisen ruuan tuomista myrkyistä. Kauan teollista ruokaa syöneellä kissalla saattaa ilmetä ns. toksisia reaktioita, jotka johtuvat juurikin elimistön puhdistumisreaktiosta. Oireina saattaa olla oksentelu, ripuli, karvojen lähtö, korvien likaantuminen yms...
Itse tein juuri sen virheen, että siirryin suoraan barffiin, koska ajattelin, että kissani kestävät sen, koska ruokavalioon oli kuitenkin jo jonkun verran lihaa sisältynytkin. Kuitenkin vanhin kissani reagoi niin voimakkaasti, että tuli eläinlääkärireissu. Eli kokemuksesta voin siis kertoa, että barffiin siirtyminen kannattaa toteuttaa vähitellen.
Kana on vatsaystävällisyytensä vuoksi sellaista lihaa, jota voin suositella ns. "aloituslihaksi".
Meidän kissojen ruokinta
Kissoja meillä on neljä: Lilli, Sissi, Vilma ja Apollo. Kissat ruokitaan kahdesti päivässä. Meillä ei ole ns. viikkoruokalistaa, koska lihavalikoima on niin suuri, ettei se mahtuisi yhdelle viikolle. Pidän erittäin tärkeänä ruokkia kissat mahdollisimman monipuolisesti ja meillä onkin kaksi pakastinta täynnä ruokaa! Usein suositellaan sisällyttämään kissan ruokavalioon kolmen eri eläimen lihaa, mutta itse pidän tätä aivan liian pienenä määränä.
Kalsiumin ja fosforin suhde meillä suosituksen mukaisesti on n. 1:1,2 eli kalsiumia hieman fosforia enemmän. Kalsiumin kissat saavat pääsääntöisesti lihaisista luista. Toisinaan on päiviä, jolloin kalsiumia tulee liian vähän. Tällaisina päivinä olen antanut kananmunankuorirouhetta. Annostus on 1tl/kg lihaa.
Omega3-lisänä meillä on kalaöljyä (huom. ei kalanmaksaöljyä!) 1 kapseli kahdesti viikossa/kissa. Muut lisät ovat B- ja E-vitamiini ja tauriini. Pyrin antamaan vähintään kerran viikossa kananmunankeltuaista. Nyttemmin olen lisännyt ruokaan myös merilevää.
Ruokaa ei kypsennetä vaan se annetaan raakana. Poikkeuksen tekee kuitenkin järvikala (loisvaara) ja kananmunan valkuainen (avidiini tuhoaa biotiinia).
Muutamia lukemisen arvoisia linkkejä
http://personal.inet.fi/koti/maaru/raakaruokintajuttu.html
http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm
http://www.mushbarf.com/fi
Loin tämän blogin jakaakseni tietoa kissan luonnonmukaisesta ruokinnasta, josta on vielä tänä päivänä harmillisen vähän tietoa. Tietoni perustuvat omiin kokemuksiini sekä lukemaani tietoon eri lähteistä. Mitään yhtä ja oikeaa tapaa ruokkia kissaa ei ole. Jokainen kissa on ravinnontarpeitaan myöten yksilö ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Omistajan on siis rohkeasti kokeiltava eri vaihtoehtoja.
Siirryin barf-ruokintaan omien kissojeni kanssa siitä syystä, että halusin niiden ruokinnan olevan mahdollisimman terveellistä ja halusin tietää, mitä niille oikeasti syötän. Mitä enemmän luin teollisten ruokien haitoista, sitä enemmän halusin kissojeni ruokavalion olevan mahdollisimman luonnonmukaista. Tieto lisää tuskaa. Teollisten kissanruokien haitoista voi lukea mm. Anna Multasen kirjoittamasta artikkelista. Lisäksi yhdellä kissoistani oli päällä jatkuva eläinlääkärikierre, josta olen kirjoittanut tänne.
Termi BARF tulee sanoista "Bones and raw food" eli luita ja raakaa ruokaa tai "Biologically Appropriate Raw Food" eli Biologisesti oikeaoppista raakaruokaa. Barf-ruokinnassa ei siis käytetä teollisesti valmistettua ruokaa ja ruoka tarjoillaan raakana. Kypsentäminen tuhoaa mm vitamiineja ja kypsennetty luu on erittäin vaarallista. Se toimii kissan elimistössä partaterän tavoin. Luu on siis aina tarjottava raakana!
Kissan tasapainoinen ruokavalio koostuu lihasta, luista ja sisäelimistä.
Kissalle tärkeimmät energiaa antavat ravintoaineet ovat rasva ja proteiinit. Energiaa antamattomat ovat vesi, kivennäiset ja vitamiinit.
Kissan täydellinen ruokaympyrä sisältää ravintoaineita samassa suhteessa kuin hiiri eli kosteutta 70%, proteiinia 14-15%, rasvaa 10%, hiilihydraatteja 1-2% ja kuitua alle 1%. Luista kissa saa kalsiumia ja muita hivenaineita.
Vesi
Kissa tarvitsee vettä 0,3-0,5dl vuorokaudessa/elopainokilo. Koska luonnossa kissa on tottunut saamaan tarvitsemansa nestemäärän saaliseläimestään, on sen janontunne heikko. Tämän vuoksi "raksut" ovat haitallisia, koska niissä on kosteutta vain n.7%, vaikka kosteuden pitäisikin olla 70%. Liian vähäinen määrä nestettä aiheuttaa kissalle mm. virtsatietulehduksia ja virtsakiviä.
Vesi on kissalle elintärkeää. Sitä ei luokitella ravintoaineeksi, mutta se on silti osa kissan ruokavaliota. Vesi osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn, on olennainen ruuansulatukselle ja kuona-aineiden suodattumiselle munuaisissa. Se on veren pääainesosa ja kuljettaa happea ja ravintoaineita sekä poistaa hiilidioksidia ja kuona-aineita. Kissalla pitää aina olla raikasta juomavettä saatavilla.
Täysipainoisesta raakaruokavaliosta kissa saa tarvitsemansa nesteen. Ei silti pidä unohtaa pitää tarjolla myös raikasta vettä!
Proteiinit eli valkuaiset
Kissa tarvitsee koiraan nähden kaksinkertaisen määrän proteiineja. Tärkein proteiinien lähde on liha. Proteiinien on oltava eläinperäisiä, sillä kasviperäisiä kissa ei hyödynnä, koska on 100% lihansyöjä.
Proteiinit muodostuvat aminohapoista. Aminohapoista kissa tarvitsee n.20, joista 11 on välttämättömiä aminohappoja, joita kissan on saatava ravinnostaan valmiina. Nämä 11 ovat arginiini, histidiini, valiini, leusiini, isoleusiini, lysiini, metioniini, fenylalaniini, treoniini, tryptofaani ja tauriini
Rasva
Rasvat koostuvat rasvahapoista ja glyserolista. Rasva on kissalle tärkein energianlähde. Myös rasvojen on oltava eläinperäisiä. Kissa ei hyödynnä kasviperäisiä rasvoja.
Hiilihydraatit
Kissa ei tarvitse hiilihydraatteja mihinkään. Luonnossa kissa saa hiilihydraatteja sen verran kuin hiiren vatsalaukku sisältää, eli ei juuri lainkaan. Liian hiilihydraattipitoinen ruokavalio lihottaa kissaa.
Kuitu
Pieni kuitulisä silloin tällöin on hyväksi ruuansulatukselle. Itse käytän kuituna kauraa tai psylliumia. Psyllium on hiilihydraatiton kuitu.
Lilli ruokailemassa
Kissalle kannattaa tarjota erilaisia lihoja mahdollisimman monipuolisesti. Kanaa on helppo saada ja vaalea liha onkin kissalle luonnonmukaisempaa kuin punainen liha. Olisi hyvä sisällyttää kissan ruokavalioon pakastehiiriä edes silloin tällöin, sillä hiiri on kissalle täydellistä ruokaa. Jos onnistuu joltain metsästäjältä saamaan jänistä, sorsaa yms niin nämä ovat erittäin hyvää ravintoa kissalle.
Usein kissan lautasella näkyy possua, jota voi toki tarjota, mutta se on kovin rasvaista eikä sitä siksi pidä tarjota kovin usein. Liika rasva rasittaa kissan haimaa. Rasvapitoisuuden olisi hyvä olla lähempänä 10%. Myöskin broilerin nahat ovat kissalle liian rasvaista ruokaa.
Kalaa voi tarjota kissalle, mutta kohtuudella. Raa'assa kalassa on tiaminaasi-entsyymiä, joka tuhoaa kissan elimistöstä tiamiinia eli B1-vitamiinia. Järvikalat pitää aina keittää, merikalat voi antaa raakana. Keittäminen tuhoaa tiaminaasin. Runsas rasvaisen kalan syöttäminen johtaa E-vitamiinin puutoksesta johtuvaan keltarasvatautiin ja kuolemaan.
Kananmunan keltuainen on kissalle erittäin hyvää ravintoa ja sen kissa hyödyntää 100%. Kanan vastaava arvo on 90%. Keltuainen kannattaa tarjota raakana. Keltuaisessa on runsaasti vitamiineja. Kananmunan valkuaista kissalle ei pidä antaa raakana, sillä sen sisältämä avidiini tuhoaa biotiinia.
Katkaravut ovat kissoille mainioita omega3:n lähteitä, mutta niissä on myös paljon kaloreita. Katkarapuja annettaessa niitä on liotettava haaleassa vedessä liian suolan poistamiseksi.
Kissalle voi tarjota mm.
- kanaa/broileria
- ankkaa
- hanhea
- sorsaa
- kananpoikia
- hiiriä
- nautaa
- sikaa
- hirveä
- peuraa
- hevosta
- poroa
- lammasta
- kalaa (max. kerran viikossa)
- yms yms.....
Vitamiinit
Vitamiinit A, D, E ja K ovat rasvaliukoisia ja varastoituvat elimistöön. Vitamiinit B ja C ovat vesiliukoisia. C-vitamiinia kissa valmistaa elimistössään itse, mutta B on saatava ravinnosta. B-vitamiinia suosittelen lisäämään ruokaan, koska siitä on usein puute. Vesiliukoisuuden takia yliannostuksesta ei ole vaaraa. Liika B-vitamiini poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Pakastaminen tuhoaa E-vitamiinia ja siksi itse lisään sitäkin ruokaan.
Lisät
Itse annan omille kissoilleni omega3-lisän, tauriinilisän, B-vitamiinilisän ja E-vitamiinilisän sekä silloin tällöin kananmunan keltuaisen ja merilevää.
Monet tietämistäni kissabarffajista käyttävät kissoilleen Multicat-nimistä valmistetta, jota saa apteekeista ja eläinkaupoista. Multicat sisältää myös kalsiumia. Tämä on syy siihen, miksi itse en sitä käytä, koska omat kissani saavat tarvitemansa kalsiumin ruuastaan. Jos jonain päivänä kissani eivät saa riittävästi kalsiumia, lisään ruuan joukkoon kananmunankuorirouhetta.
Kissan on saatava lisäksi omega-rasvahappoja eli omega3 ja omega 6, koska kissa ei valmista näitä itse, vaan ne tulee saada ravinnosta. Kasviperäiset omega-lähteet eivät kelpaa, vaan niiden on oltaa eläinperäisiä. Hyvä lähde on lohiöjy (huom! Ehdottomasti kalaoöjy! Kalanmaksaöljyä ei suositella!). Omega3:n ja Omega6:n ihanteellinen suhde on 1:1.
Tauriini
Tauriini on kissan hyvinvoinnille tärkeä aminohappo. Sen puute aiheuttaa mm. sokeutta ja sikiön kehityshäiriöitä. Ylimääräinen tauriini poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Itse suositteen lisäämään tauriinia ruokaan.
Kissan on saatava lisäksi omega-rasvahappoja eli omega3 ja omega 6, koska kissa ei valmista näitä itse, vaan ne tulee saada ravinnosta. Kasviperäiset omega-lähteet eivät kelpaa, vaan niiden on oltaa eläinperäisiä. Hyvä lähde on lohiöjy (huom! Ehdottomasti kalaoöjy! Kalanmaksaöljyä ei suositella!). Omega3:n ja Omega6:n ihanteellinen suhde on 1:1.
Tauriini
Tauriini on kissan hyvinvoinnille tärkeä aminohappo. Sen puute aiheuttaa mm. sokeutta ja sikiön kehityshäiriöitä. Ylimääräinen tauriini poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Itse suositteen lisäämään tauriinia ruokaan.
Tauriini-lisä
Luiden tärkeys barffauksessa
Kissan ruokavaliosta noin kolmannes pitäisi olla lihaisaa luuta. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. kanan siivet ja kaulat. Kaikki luut on tarjottava RAAKANA, sillä ne ovat vaarallisia kypsennettyinä. Usein kuulee sanottavan, että kanan luita ei saisi kissalle antaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ainoastaan kypsennetyt luut ovat siis kiellettyjen listalla.
Jos kissa ei ollenkaan suostu syömään luita, on kalkkilisä tarpeen. Kalsiumvalmisteita saa mm. apteekeista ja eläintarvikeliikkeistä. Hyvä kalkkilisä on myös jauhettu kananmunankuori. Siinä annostus on 1tl/kg lihaa ja pennuilla kaksinkertainen.
kanan siipiä
Sisäelimet
Sisäelimissä on runsaasti vitamiineja ja energiaa. Heikkoutena on kuitenkin niukka kalsiumpitoisuus. Usein suositellaan sisäelinten tarjoamista kerran viikossa. Mielestäni niitä voi kohtuudella kyllä tarjota päivittäinkin. Kohtuus tarkoittaa siis pientä määrää eli luonnossahan kissa syö sen verran sisäelimiä, mitä hiiri sisältää. Maksassa ja munuaisissa on runsaasti A-vitamiinia.
Sydän
Sydän on erittäin tauriinipitoista ravintoa ja se ei ole sijainnistaan huolimatta sisäelin vaan lihas. Tauriini on kissalle hyvin tärkeää. Tauriinin puute johtaa mm. kissan sokeutumiseen. Sydäntä voi tarjota useamman kerran viikossa.
Apollo
Kissalle EI saa antaa
- sipulia
- valkosipulia
- tomaatin vihreitä osia
- viinirypäleitä
- suklaata
- kofeiinia
- maustettuja ruokia
- raakaa järvikalaa
Barffauksen aloitus
Teollista ruokaa syövien kissojen kohdalla barffaus kannattaa aloittaa vähitellen. Kun raakaa aletaan syöttää, kissan elimistö alkaa puhdistua kuona-aineista ja teollisen ruuan tuomista myrkyistä. Kauan teollista ruokaa syöneellä kissalla saattaa ilmetä ns. toksisia reaktioita, jotka johtuvat juurikin elimistön puhdistumisreaktiosta. Oireina saattaa olla oksentelu, ripuli, karvojen lähtö, korvien likaantuminen yms...
Itse tein juuri sen virheen, että siirryin suoraan barffiin, koska ajattelin, että kissani kestävät sen, koska ruokavalioon oli kuitenkin jo jonkun verran lihaa sisältynytkin. Kuitenkin vanhin kissani reagoi niin voimakkaasti, että tuli eläinlääkärireissu. Eli kokemuksesta voin siis kertoa, että barffiin siirtyminen kannattaa toteuttaa vähitellen.
Kana on vatsaystävällisyytensä vuoksi sellaista lihaa, jota voin suositella ns. "aloituslihaksi".
Lilli syömässä karitsan suikalelihaa ja sisäelinseosta
Meidän kissojen ruokinta
Kissoja meillä on neljä: Lilli, Sissi, Vilma ja Apollo. Kissat ruokitaan kahdesti päivässä. Meillä ei ole ns. viikkoruokalistaa, koska lihavalikoima on niin suuri, ettei se mahtuisi yhdelle viikolle. Pidän erittäin tärkeänä ruokkia kissat mahdollisimman monipuolisesti ja meillä onkin kaksi pakastinta täynnä ruokaa! Usein suositellaan sisällyttämään kissan ruokavalioon kolmen eri eläimen lihaa, mutta itse pidän tätä aivan liian pienenä määränä.
Kalsiumin ja fosforin suhde meillä suosituksen mukaisesti on n. 1:1,2 eli kalsiumia hieman fosforia enemmän. Kalsiumin kissat saavat pääsääntöisesti lihaisista luista. Toisinaan on päiviä, jolloin kalsiumia tulee liian vähän. Tällaisina päivinä olen antanut kananmunankuorirouhetta. Annostus on 1tl/kg lihaa.
Omega3-lisänä meillä on kalaöljyä (huom. ei kalanmaksaöljyä!) 1 kapseli kahdesti viikossa/kissa. Muut lisät ovat B- ja E-vitamiini ja tauriini. Pyrin antamaan vähintään kerran viikossa kananmunankeltuaista. Nyttemmin olen lisännyt ruokaan myös merilevää.
Ruokaa ei kypsennetä vaan se annetaan raakana. Poikkeuksen tekee kuitenkin järvikala (loisvaara) ja kananmunan valkuainen (avidiini tuhoaa biotiinia).
Sijaiskotipennut ruokailemssa. Myös kissanpennuille sopii barffaus!
Muutamia lukemisen arvoisia linkkejä
http://personal.inet.fi/koti/maaru/raakaruokintajuttu.html
http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm
http://www.mushbarf.com/fi
Sissi syömässä tonnikalaa, kananmunankeltuaista ja katkarapuja.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Kala
Nyt ollaan miehen kanssa aloitettu kesäinen harrastuksemme kalastus. Kummatkin meistä on kasvissyöjiä, joten kissoillehan ne menee. Kalan kanssa vaan täytyy muistaa, että järvikalat on aina keitettävä loisvaaran takia. Merikalat voi antaa raakana, mutta itse keitän nekin siitä syystä, että kala sisältää tiaminaasi-entsyymiä, joka tuhoaa kissan elimistössä tiamiinia eli B1-vitamiinia ja keittäminen tuhoaa tiaminaasin. Kalan sisältämiin tyydyttämättömiin rasvahappoihin keittäminen ei kuitenkaan tehoa ja siksipä kalapäivä pitäisikin olla enintään kerran viikossa. Liika kalansyönti nimittäin voi kostautua E-vitamiinin puutoksesta johtuvana keltarasvatautina. Tyydyttymättömien rasvahappojen käsittely vaatii nimittäin paljon E-vitamiinia.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Kissalle myrkyllisiä kasveja
Kopioitu osoitteesta http://kissawiki.whiskas.fi/w/index.php/UKK_Kissalle_myrkyllisi%C3%A4_kasveja
Pienelle kissalle ovat haitallisia kasvit, jotka sisältävät runsaasti oksaalihappoa:
Syövyttäviä kasveja:
(Tähdellä merkittyjä kasveja tulee varoa erityisen paljon!)
ahosuolaheinä
akileija ***
alppiruusu **
amaryllis
belladonna *
elämänlanka **
hevoskastanja *
hyasintti
hortensia **
hajuherne **
hullukaali = villikaali * - kaatopaikoilla ja tienvarsilla
hulluruoho **
jouluruusu *
JOULUTÄHTI ***
kalliokielo *
keltamo *
ketunleipä = käenkaali *
kevätkello
kielo *
kirjovehka
kliiva
koiranheisi
koiranköynnös
koiranpensas
konnanmarja * (musta ja punainen)
kriinumi
krookus
kukonkannus *
kultanarsissi
kultasadepensas * (siemenet ja palot)
kurjenmiekka
kuusama
kuusora
kylmänkukat
kärhökasvit **
lehtosinijuuri
leinikit
likusteri *
lumikello
lumimarja *
lupiini
marjakuusi
mentukka
miekkalilja
misteli
munkinhuppu
muratti
mustakoiso
myrkkykatko *
myrkkykeiso *
myrkkylilja *
narsissit
niittysuolaheinä
niittyleinikki **
näsiäpensas *
oleanteri
oravanmarja
orjanlaakeri **
paatsamo
peruna (valossa vihertynyt)
pohjoinen ukonhattu *
punakoiso
punasarjanarsissi
raparperi (lehti)
rantatyräkki
ritarinkukka
ruusupapu
salkopapu
sarjanarsissi
sormustinkukka *
sorvarinpensas
sudenmarja
suokukka (punainen)
suolaheinä
suopursu
suovehka
tarhaukonhattu *
terttuselja
tulppaani
tyräkki
ukonhattukannus *
vaivero
valkonarsissi
vehla = kalla
villaheisi
villiviini
vehka
vistaria
vuokot
Pienelle kissalle ovat haitallisia kasvit, jotka sisältävät runsaasti oksaalihappoa:
kultaköynnös
pinaatti
punajuuri
raparperin varsi
Syövyttäviä kasveja:
pylväskaktus
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Jakaminen ja kopiointi
Tätä blogia ja kaikkia näitä tekstejä saa jakaa ja olisi toivottavaakin, että jaettaisi, koska haluaisin mahdollisimman monen kissaihmisen löytävän tämän blogin. Myöskin tekstien ja kuvien kopiointi on sallittua, kunhan lähde mainitaan.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Raakaruokinnan hyödyt meillä
Raakaruokinnasta on ollut meille hyvin paljon hyötyä. Teollista ruokaa syödessä aina jollain kissalla oli maha sekaisin, Sissillä eniten. Lisäksi uloste haisi aivan hirveälle. Tämä korjaantui raakaruokinnan myötä. Lisäksi Sissin eläinlääkärikierre katkesi. Sissin kanssa sitä joutuikin eläinlääkärissä ramppaamaan iho-ongelmien ja jatkuvien korvatulehdusten takia, josta kirjoitinkin tänne. Nykyään kissani ovat paljon aktiivisempia kuin teollista syödessä ja niiden turkki kiiltää.
Kissanruuat meillä ennen ostettiin ihan laadukkaimmasta päästä, lukuun ottamatta ensimmäisen kissani muutamaa ensimmäistä kuukautta minulla, jolloin tyhmänä uskoin mainoksia ja Whiskasia se söi. Lillin uloste haisi silloin tuplasti pahemmalta kuin kaatopaikalla eikä turkkikaan ollut juuri kummoinen. Eikä se edes pentuna ollut yhtä aktiivinen kuin nykyään! Kissoistani huomaa selkeästi eron, kun niitä vertaa ei-raakaruokinnalla oleviin. Lisäksi hampaat on kaikilla erittäin hyvässä kunnossa, koska saavat sitkeää lihaa. Näin on harvoin teollista ruokaa syövillä, mitä olen seurannut.
Kissanruuat meillä ennen ostettiin ihan laadukkaimmasta päästä, lukuun ottamatta ensimmäisen kissani muutamaa ensimmäistä kuukautta minulla, jolloin tyhmänä uskoin mainoksia ja Whiskasia se söi. Lillin uloste haisi silloin tuplasti pahemmalta kuin kaatopaikalla eikä turkkikaan ollut juuri kummoinen. Eikä se edes pentuna ollut yhtä aktiivinen kuin nykyään! Kissoistani huomaa selkeästi eron, kun niitä vertaa ei-raakaruokinnalla oleviin. Lisäksi hampaat on kaikilla erittäin hyvässä kunnossa, koska saavat sitkeää lihaa. Näin on harvoin teollista ruokaa syövillä, mitä olen seurannut.
torstai 3. huhtikuuta 2014
Kuivaruoka
Kävin pitkän keskustelun siitä, pärjääkö kissa pelkällä kuivaruualla. En väitä, etteikö se pärjäisi, mutta on iso riski ruokkia kuivaruualla, oli miten laadukasta tahansa tuoteselosteen mukaan. Jos itse ruokkisin kissojani teollisella ruualla, en syöttäisi kuivaruokaa ollenkaan, vaan valitsisin mahdollisimman laadukasta märkäruokaa.
Kuivaruoka ei kuulu kissojen luonnolliseen ruokavalioon jo pelkästään sen takia, että se on kuivaruokaa. Kuivaruuassa on kosteutta suurin piirtein n. 7%. Ja mitä kissa luonnossa söisikään? Hiiriä. Ja hiiressä on kosteutta 70%. Kissa on tottunut saamaan tarvitsemansa nestemäärän saaliseläimestään, joten sen janontunne on heikko ja raksukissa kuivuu kuivumistaan ja voi saada esimerkiksi virtsakiteitä, jotka ovat kissoilla hyvin yleisiä johtuen vääränlaisesta ruokavaliosta. Kissa tarvitsee nestettä ½dl / kg / pv.
Monesti kuulee sanottavan, että kuivaruokaa syötetään siksi, että kissan hampaat pysyvät kunnossa ja onhan erilaisia hampaille sopivia kuivaruokia kehitelty. Kuivaruoka ei todellisuudessa puhdista kissan hampaita, koska kissa halkaisee kuivaruuan nappulat hampaiden kärjellä ja näin ollen kuivaruoka on kissan hampaille yhtä "tehokasta" kuin ihmisille keksin syöminen.
Suosittelen lukemaan tämän artikkelin teollisten kissanruokien haitoista.
Kuivaruoka ei kuulu kissojen luonnolliseen ruokavalioon jo pelkästään sen takia, että se on kuivaruokaa. Kuivaruuassa on kosteutta suurin piirtein n. 7%. Ja mitä kissa luonnossa söisikään? Hiiriä. Ja hiiressä on kosteutta 70%. Kissa on tottunut saamaan tarvitsemansa nestemäärän saaliseläimestään, joten sen janontunne on heikko ja raksukissa kuivuu kuivumistaan ja voi saada esimerkiksi virtsakiteitä, jotka ovat kissoilla hyvin yleisiä johtuen vääränlaisesta ruokavaliosta. Kissa tarvitsee nestettä ½dl / kg / pv.
Monesti kuulee sanottavan, että kuivaruokaa syötetään siksi, että kissan hampaat pysyvät kunnossa ja onhan erilaisia hampaille sopivia kuivaruokia kehitelty. Kuivaruoka ei todellisuudessa puhdista kissan hampaita, koska kissa halkaisee kuivaruuan nappulat hampaiden kärjellä ja näin ollen kuivaruoka on kissan hampaille yhtä "tehokasta" kuin ihmisille keksin syöminen.
Suosittelen lukemaan tämän artikkelin teollisten kissanruokien haitoista.
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Kissan ruokintaan liittyviä yleisiä harhaluuloja
Kissa tarvitsee maitoa
Kissa ei tarvitse maitoa eikä siitä ole kissalle mitään hyötyä. Useimmat kissat ovat myös laktoosi-intolerantteja. Kaupoissa on myynnissä myös kissoille tarkoitettua maitoa, mutta en suosittele sitä käyttämään, koska mielestäni maidon tarjoaminen on ihan turhaa.
Kissa tarvitsee kalaa
Kissalle ei ole mitenkään välttämätöntä tarjota kalaa. Kalan sisältämä tiaminaasi-entsyymi tuhoaa kissan elimistössä tiamiinia (B1-vitamiini). Keittäminen tuhoaa tiaminaasin. Lisäksi runsas rasvaisen kalan syöttäminen saattaa aiheuttaa E-vitamiinin puutoksesta johtuvan keltarasvataudin ja kuoleman. Kalapäivä maksimissaan kerran viikossa. Merikalat voi antaa raakana, mutta järvikalat on kypsennettävä loisvaaran vuoksi.
Kissalle ei saa antaa kanan luita
Kissalle nimenomaan saa ja on suositeltavaakin tarjota luita. Hyviä ovat mm. kanan siivet ja kaulat. Luut on tarjottava aina raakana, kypsennettynä ne ovat vaarallisia!
Kana on kypsennettävä ennen tarjoamista salmonellavaaran vuoksi
Ei pidä paikkaansa. Kissan suolisto on lyhyt ja hapokas, eikä salmonella siihen pesiydy. Ihmisen on kuitenkin huolehdittava hygieniasta raakaa kanaa käsiteltäessä.
Kissa ei tarvitse maitoa eikä siitä ole kissalle mitään hyötyä. Useimmat kissat ovat myös laktoosi-intolerantteja. Kaupoissa on myynnissä myös kissoille tarkoitettua maitoa, mutta en suosittele sitä käyttämään, koska mielestäni maidon tarjoaminen on ihan turhaa.
Kissa tarvitsee kalaa
Kissalle ei ole mitenkään välttämätöntä tarjota kalaa. Kalan sisältämä tiaminaasi-entsyymi tuhoaa kissan elimistössä tiamiinia (B1-vitamiini). Keittäminen tuhoaa tiaminaasin. Lisäksi runsas rasvaisen kalan syöttäminen saattaa aiheuttaa E-vitamiinin puutoksesta johtuvan keltarasvataudin ja kuoleman. Kalapäivä maksimissaan kerran viikossa. Merikalat voi antaa raakana, mutta järvikalat on kypsennettävä loisvaaran vuoksi.
Kissalle ei saa antaa kanan luita
Kissalle nimenomaan saa ja on suositeltavaakin tarjota luita. Hyviä ovat mm. kanan siivet ja kaulat. Luut on tarjottava aina raakana, kypsennettynä ne ovat vaarallisia!
Kana on kypsennettävä ennen tarjoamista salmonellavaaran vuoksi
Ei pidä paikkaansa. Kissan suolisto on lyhyt ja hapokas, eikä salmonella siihen pesiydy. Ihmisen on kuitenkin huolehdittava hygieniasta raakaa kanaa käsiteltäessä.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Apollon laihis
Nuorimmainen ja myöskin vähiten aktiivisin kissani Apollo on tuottanut päänvaivaa ylipaino-ongelmansa kanssa jo kauan aikaa.
Mieheni kanssa yritetään kovasti leikittää Apolloa, koska se ei juurikaan leiki ilman leikitystä. Harmillista on myös se, että mielelläni lähtisin valjastelemaan sen kanssa ulos, mutta Apollo menee suorastaan paniikkiin sinne joutuessaan.
Apollon kanssa on koitettu vaikka ja mitä, ylipaino vaan sitkeästi pysyy. Ruuassa ei ole hiilihydraatteja, jotka yleensä lihottaa, kuin n. ruokalusikallisen verran kerran viikossa antamani kaurapuuro kuitulisänä vatsan toiminnan ylläpitämiseen. No, sekin nokare vaihtui tänään psylliumiin, joka on hiilihydraatiton kuidun lähde. Myöskin rasvaa on kohtuudella, että olisikohan se ylipainon syy sitten vaan aktiivisuuden puute ja se, että mieluusti syö kyllä myös muiden ruuat. Tämän takia Apolloa varten on hommattu portti makuuhuoneen oveen, että kissat eristetään ruokailun ajaksi.
Sissi oli teollista syödessään ylipainoinen, mutta raakaan siirtymisen jälkeen se saavutti normaalipainonsa. Kolmella muulla kissalla ei ole minkäännäköisiä ylipaino-ongelmia, vaikka samaa ruokaa syövät, mutta ne toki liikkuvatkin enemmän.
Tänään päätin tehdä Apolloa varten ihan ikioman laihisruokaseoksen, etten minä tai mieheni sitten vahingossakaan anna mitään, mikä voisi lihottaa.
Apollo on punnittu aina kerran viikossa. Painonpudotustavoite on suosituksen mukainen eli 1-100g/viikko. Viimeisessä punnituksessa se oli laihtunut, kuin myös edellisessä, mutta sitä ennen oli paino taas päässyt nousemaan. Josko nyt kun kaikkeni yritän, alkaisi tuo paino ihan tasaisesti laskea eikä mitään nousuja tulisi.
Jos teillä lukijat on jotain vinkkejä vielä niin kiitollisena otan vastaan!
Mieheni kanssa yritetään kovasti leikittää Apolloa, koska se ei juurikaan leiki ilman leikitystä. Harmillista on myös se, että mielelläni lähtisin valjastelemaan sen kanssa ulos, mutta Apollo menee suorastaan paniikkiin sinne joutuessaan.
Apollon kanssa on koitettu vaikka ja mitä, ylipaino vaan sitkeästi pysyy. Ruuassa ei ole hiilihydraatteja, jotka yleensä lihottaa, kuin n. ruokalusikallisen verran kerran viikossa antamani kaurapuuro kuitulisänä vatsan toiminnan ylläpitämiseen. No, sekin nokare vaihtui tänään psylliumiin, joka on hiilihydraatiton kuidun lähde. Myöskin rasvaa on kohtuudella, että olisikohan se ylipainon syy sitten vaan aktiivisuuden puute ja se, että mieluusti syö kyllä myös muiden ruuat. Tämän takia Apolloa varten on hommattu portti makuuhuoneen oveen, että kissat eristetään ruokailun ajaksi.
Sissi oli teollista syödessään ylipainoinen, mutta raakaan siirtymisen jälkeen se saavutti normaalipainonsa. Kolmella muulla kissalla ei ole minkäännäköisiä ylipaino-ongelmia, vaikka samaa ruokaa syövät, mutta ne toki liikkuvatkin enemmän.
Tänään päätin tehdä Apolloa varten ihan ikioman laihisruokaseoksen, etten minä tai mieheni sitten vahingossakaan anna mitään, mikä voisi lihottaa.
Apollo on punnittu aina kerran viikossa. Painonpudotustavoite on suosituksen mukainen eli 1-100g/viikko. Viimeisessä punnituksessa se oli laihtunut, kuin myös edellisessä, mutta sitä ennen oli paino taas päässyt nousemaan. Josko nyt kun kaikkeni yritän, alkaisi tuo paino ihan tasaisesti laskea eikä mitään nousuja tulisi.
IsoPoika Apollo ja iskä siinä lepäilemässä :)
Jos teillä lukijat on jotain vinkkejä vielä niin kiitollisena otan vastaan!
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Kissan hoito
Aiheesta poiketen ajattelin kirjoittaa lyhyesti myös kissan asianmukaisesta hoidosta, vaikkei tämä aihe tähän blogiini liitykään. Tämä teksti on suurelta osin kirjoittamastani opinnäytetyöstä.
Kissa on ollut lähes aina aliarvostettu lemmikki. Kissoista on paljon tietoa saatavilla, mutta kissan asianmukainen hoito on hyvin vähäteltyä eikä tähän kiinnitetä juurikaan huomiota. Kesäkissat lisääntyvät vuosi vuodelta ihmisten piittaamattomuuden takia. Melko harvat noudattavat eläinsuojelulakia kissojen kohdalla ja tähän puututaan hyvin harvoin. Kissan oikeaoppiseen ruokintaan ja hoitoon olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, kuten minkä tahansa muunkin lemmikin kohdalla. Kissa lopetetaan usein lainvastaisin menetelmin, vaikka asianmukaiset lopetusmenetelmät on säädetty selvästi laissa.
Kissan historia
Kesykissa, Felis Silvestris Catus on villikissan Felis Silvestris alalaji. Kissa on ollut tärkeässä asemassa rotanpyydystäjänä. Sitä on kohdeltu kuin työkalua. Kissan hiirenpyydystystaitoihin on kiinnitetty paljon huomiota. Jos emo on ollut hyvä hiirikissa, on uskottu, että myös jälkeläisistä tulee näitä. Käsitys siitä, kumpaa sukupuolta edustava kissa on parempi hiirenpyydystäjä, on vaihdellut. Kissan kesyttämisen ajankohdasta, syystä tai paikasta ei ole tarkkaa tietoa.
Kissaan liittyviä yleisiä harhaluuloja
Kissan luovutusikä on 12 viikkoa. Moni luulee sen edelleen olevan sama kuin koiralla, 8 viikkoa ja toiset eivät taas välitä asiasta ollenkaan. Toisinaan törmää ilmoituksiin, joissa pennut ovat luovutushetkellä vasta 6-viikkoisia, osa jopa nuorempia. Vaikka kissanpentu onkin fyysisesti kehittynyt jo varsin nuorena, se kuitenkin tarvitsee emoaan ja sisaruksiaan kolmen kuukauden ikään asti kehittyäkseen henkisesti ja oppiakseen ”kissan tavoille”. Monet luovuttavat kissanpennut paljon aikaisemmin, mutta koskaan ei pitäisi suostua ottamaan aikaisemmin, sillä seurauksena voi myöhemmin ilmetä käytöshäiriöitä, kuten esimerkiksi leikkiaggressiota tai merkkailua. Luovutusikä on asia, jota moni vähättelee, vaikkei näin saisi olla.
Hyvin usein luullaan, että kissaa saa pitää ilman valvontaa ulkona, varsinkin maaseudulla. Monet perustelevat ns. ulkokissan pitämistä sillä, että kissan kuuluu saada toteuttaa vaistojaan, eikä kissa osaa nauttia elämästään, mikäli se ei saa olla vapaana. Emme kuitenkaan laske koiriammekaan valvomatta yksin ulos, vaikka nekin varmasti nauttisivat vaistojensa toteuttamisesta, esimerkiksi jänisten perässä juoksemisesta. Miksi silti useat laskevat kissansa valvomatta yksin ulos? Ajat, jolloin kissoja käytettiin hiirien pyydystämiseen, ovat mennyttä, eikä kissaa enää tarvitse käyttää hyväksi hiirenpyydystyskoneena, sillä nykyäänhän on kissaakin tehokkaampia menetelmiä niiden karkottamiseksi. Väitetään, että kissa kaipaa vapauteen, eikä se ole sisällä onnellinen. Kuitenkin esimerkiksi koko elämänsä sisällä elänyt kissa ei voi osata kaivata sellaista, mitä sillä ei koskaan ole ollut. Se ei tiedä, mitä on vapaus, eikä se osaa kuvitella kuten ihminen. Kissa on myös sopeutuvainen, joten vapaaseen ulkoiluunkin tottuneen kissan saa opetettua sisäkissaksi kärsivällisyydellä. Ihmisen tehtävä on luoda kissalle turvallinen elinympäristö, eikä vapaana ulkoilu ole sitä. Kissaa ei saa, eikä kannata pitää vapaana ja valvomatta ulkona jo sen omankin turvallisuuden takia. Ulkona on paljon vaaroja, mm. autotiet, myrkyt, petoeläimet, kissavihaajat. Kissan reviiri on laaja, joten vaikka oman pihapiirin lähettyvillä ei autoteitä olisikaan, se ei tarkoita, ettei kissa sellaiselle voisi päätyä. “Ihminen on vastuussa ottamansa kissan turvallisuudesta ja hyvinvoinnista myös niin, että karkaamisvaara on mahdollisimman vähäinen. Kissa ei tunne liikennesääntöjä eikä tiedä sitäkään, että jotkut ihmiset ovat sille hengenvaarallisia. Vaarat eivät muutu vähäisemmiksi silloin kun kissa päästetään vapaasti lähtemään omille teilleen. Tämä tapa meillä on valitettavasti varsin yleinen. Kissan hoidotta jättäminen ja hylkääminen on eläinsuojelulain mukaan kiellettyä. Metsästyslaki kieltää niinikään kissan hylkäämisen ja myös sen heitteillejätön. Euroopan neuvoston lemmikkieläinsopimus puolestaan määrittelee heitteille jättämisen ja hylkäämisen. Sopimuksen mukaan koditon kissa on heitteille jätetty tai hylätty. Heitteille jättämisestä on kysymys myös silloin, kun kissan omistaja päästää kissansa ilman valvontaa kotipiirinsä rajojen ulkopuolelle.” (SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, www.sey.fi).
Kissa laissa
Lain mukaan kissaa ei saa jättää heitteille. Heitteillejätöstä on kysymys, kun kissa kulkee vapaana valvomatta, sillä silloin turvallisuutta ei kyetä varmistamaan. Kissaa ei myöskään saa sen sairastuessa jättää vaille eläinlääkärin hoitoa. Tämä on valitettavasti hyvin yleistä. Lain mukaan: ”5§ Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä.” (www.finlex.fi 1996)
Mikäli törmää irrallaan olevaan kissaan, se tulisi toimittaa eläinten talteenottopaikkaan. Ei kannata miettiä, onko kissalla koti vai ei, sillä kissan pitäminen vapaana ilman valvontaa ei ole sallittua. Lisäksi kissa saattaa myös olla karannut ja omistaja on varmasti kiitollinen löytäjälle hakiessaan sitä takaisin kotiin. Jos omistajaa ei löydy, kissan saa luovuttaa edelleen tai lopettaa. Lain mukaan: ”15 § Kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteenotettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta korvaus eläimen talteenotosta, hoidosta ja mahdollisesta lopettamisesta aiheutuneista kustannuksista.” (www.finlex.fi 1996)
”Metsästyslaissa on määräys siitä, että villiintyneen kissan saa tappaa se, jonka omistamalle tai hallitsemalle alueelle se on tullut. Mikä tahansa irrallaan tavattu kissa ei ole villiintynyt kissa. Niitä vartenhan on järjestetty kunnan tilapäishoitovelvollisuus. Villiintyneen kissan voi tunnistaa muun muassa ulkoisten tuntomerkkien, käyttäytymisen ja elinpiirin perusteella. Villiintynyt kissa hankkii ravintonsa luonnosta.” (SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, www.sey.fi).
Kissan hoito
Kissaa pidetään usein liiankin helppohoitoisena. Sen terveydenhoitoon ei kauheasti viitsitä nähdä vaivaa. Kissan asianmukainen ja huolellinen hoito on kuitenkin yhtä tärkeää, kuin minkä tahansa muunkin lemmikin.
Turkin, silmien, korvien ja kynsien hoito
Yleisimmin kissan huonokuntoinen turkki johtuu vääränlaisesta ruokinnasta eli eläinperäisten rasvojen puutteesta. Pitkä- ja puolipitkäkarvaiset kissat on syytä harjata päivittäin, lyhytkarvaisille riittää kerran viikossa. Irtokarvat on tärkeä poistaa, sillä kissan pestessä itseään, niitä kulkeutuu väkisinkin elimistöön ja ne voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa suolitukoksen.
Silmät on hyvä puhdistaa kostutetulla vanutupolla aina, kun niiden ympärillä on likaa.
Korvat on myös syytä tarkistaa viikoittain. Niitä ei ole suositeltava puhdistaa vanupuikoilla. Sen sijaan eläinkaupoissa ja apteekeissa on eläinten korvien puhdistukseen erikseen tarkoitettuja valmisteita, joita yleensä suihkutetaan kissan korvakäytävään ja hierotaan korvaa varovasti, jolloin korvakäytävässä oleva lika irtoaa.
Kynnet kannattaa tarkistaa viikoittain ja leikata tarvittaessa. Kynsistä leikataan vain kärki, ei missään nimessä suoneen asti.
Hampaiden hoito
Hampaisiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä hampaiden ongelmat kissoilla ovat hyvin yleisiä. Hampaat voi ja kannattaa harjata päivittäin kissoille tarkoitetuilla valmisteilla, joita saa eläinkaupoista tai käyttää ruuan joukkoon lisättäviä valmisteita, esimerkiksi Plaque Off. Myös esimerkiksi kieli ja kaikenlainen sitkeä liha pitää hampaat kunnossa. Toisin kuin usein luullaan, kuivamuona ei juurikaan puhdista hampaita. Kissa puraisee nappulan hampaan kärjellä, joten niistä ei suurta hyötyä ole. Kuivamuona vaikuttaa kissan hampaisiin samalla tavalla kuin ihmisen hampaisiin vaikuttaa keksi.
Madotus
Kissan matotartuntaa ei välttämättä näe päältäpäin, eikä siksi kannatakaan jättää madotuksia väliin. Madot kuitenkin aiheuttavat usein oireita: elotonta ja pörröistä turkkia, ripulia sekä laihtumista, vaikka maha tuntuisi pullealta.
Aikuiselle kissalle riittää 1-3 madotusta vuodessa. Ulkoileva, esimerkiksi paljon aikaa ulkotarhassa viettävä kissa tarvitsee madotuksia useammin. Alle vuoden ikäiset pennut on syytä madottaa vieläkin useammin. Yhden madotuksen ajankohta kannattaa ajoittaa aina viikkoa ennen rokotuksia. Matolääkkeitä on syytä vaihdella siksi, että ne tehoaisivat eri matoihin.
Usein luullaan, ettei täysin sisällä elävä kissa voi saada matoja mistään. Kuitenkin myös ihminen voi tuoda madon munia sisätiloihin esimerkiksi kengänpohjissaan.
Rokotukset
Hyvin yleinen harhaluulo on se, ettei sisäkissa tarvitsisi rokotuksia. Tosiasia sattuu kuitenkin olemaan se, että esimerkiksi kissarutto saattaa kulkeutua jopa ilmastointikanavia pitkin sisälle.
Pennut suositellaan rokotettavaksi ensimmäisen kerran 12-viikon ikäisinä ja tehoste 4 viikon kuluttua, seuraava vuoden kuluttua ja sen jälkeen riippuen rokotteesta, joko vuoden, kahden tai kolmen välein.
Yleisimmin rokotetaan kissaruttoa ja kissaflunssaa vastaan eli ns. kolmoisrokotteella. Suositeltavaa on rokottaa vähintään kissaruttoa vastaan, sillä se on hyvin yleinen virusperäinen tauti, joka johtaa kissan kuolemaan. Kissaruttokin on hyvin yleinen. Rokotesuoja tähän on melko hyvä ja niissäkin tapauksissa, kun se ei anna täyttä suojaa, flunssa yleensä sairastetaan lievempänä. Kissaflunssan tartuntamahdollisuus on kaikkialla, missä on tai on ollut kissoja ja myös oireettomat voivat tartuttaa tätä. Rabiesrokotuksen kissa tarvitsee, mikäli se matkustelee ulkomaille.
Rokotteen käyttöön liittyy haittavaikutuksia, mutta ne ovat kuitenkin harvinaisia. Suurempi riski on jättää kissa rokottamatta ja rokotus on myös halpa henkivakuutus.
Kastrointi ja sterilointi
Mikäli kissaa ei meinata käyttää siitokseen, se on syytä leikkauttaa. Kotikissojen kohdalla tämä kuuluu perusterveydenhoitoon. Jokainen kotikissa tulisi ehdottomasti leikkauttaa, sillä kodittomia pentuja ja aikuisia kissoja ovat löytöeläinkodit täynnä, eikä niitä pitäisi enää tarkoituksella teettää enempää. Kissan voi varhaiskastroida tai -steriloida jo ennen luovutusikääkin!
Naaraan sterilointi on vaativampaa kuin uroksen. Leikkauksen ajaksi kissa nukutetaan ja siltä poistetaan kohtu ja munasarjat ja se saa kipulääkepistoksen. Suuri osa eläinlääkäreistä ei enää suosittele kaulurin käyttöä, sillä kissa harvoin nuolee leikkaushaavaansa tai repii tikkejä siitä. Mikäli se kuitenkin tekee sitä, on kaulurin tai puvun käyttäminen suositeltavaa. Leikkaushaava on pidettävä koskemattomana viikon verran. Nykyään on käytössä itsestään sulavia tikkejä, mutta jotkin eläinlääkärit poistavat tikit silti, sillä ne ovat hitaita sulamaan ja saattavat ärsyttää kissaa. Leikkauksen jälkeen kissa ei tule kiimaan eikä se voi saada pentuja.
Kissa ei voi myöskään sairastua tällöin kohtutulehdukseen, joka on vaarallinen ja yleinen sairaus.
Sukukypsä uros merkkailee ja mouruaa. Tämä käytös vähenee ja suurimmalla osalla poistuu kokonaan kastroinnin jälkeen. Mitä nuorempana leikkaus suoritetaan, sen todennäköisemmin käytös katoaa, jolloin sillä ei ole vielä opittua käytöstä asiaan liittyen. Uroskissa rauhoitetaan leikkauksen ajaksi ja siltä poistetaan kivekset. Uroksen leikkaus on nopea ja helppo toimenpide ja kissa paranee nopeasti.
Kissan lopettaminen
Aivan liian usein kuulee ihmisten hävittäneen kissojaan mm. hukuttamalla, pakokaasulla, tukehduttamalla ym. Tämä ei kuitenkaan ole sallittua, vaikka tavat yleisiä ovatkin.
”Koiran tai kissan lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö, jolla tulee olla riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi.
Koira tai kissa saadaan lopettaa, jollei sitä lopeteta eläinlääkärin toimesta asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella, ainoastaan ampumalla aivoihin tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman. Jos lopettamiseen käytetään hiilimonoksidia (häkää), kaasun tulee olla asianmukaisesti jäähdytetty ja suodatettu, eikä siinä saa olla ärsyttäviä aineita.
Koiran tai kissan pentu saadaan kuitenkin lopettaa alle kolmen päivän ikäisenä lyömällä eläintä päähän niin voimakkaasti, että se menettää henkensä välittömästi. Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin se hävitetään tai ryhdytään muihin toimenpiteisiin.
Tajuissaan olevan koiran tai kissan lopettaminen hukuttamalla tai tukehduttamalla on kielletty.
Tarvittaessa lisää neuvoja ja ohjeita eläinten lopettamisesta saa kunnaneläinlääkäriltä.” (Tavoitteena terve ja hyvinvoiva lemmikki, osa 1. Kissat ja koirat. Maa- ja metsätalousministeriö 2004. wwwb.mmm.fi/el/julk/tavlemmikki.html#18)
Lähteet
David Alderton, P.1990. Kissan valinta ja hoito. Portugali, Gummerus Oy. S. 115
Katrin Behrend & Monica Wegler P. 1990. Kissat. München, Johannes Schmidt-Thomé. S.141
Mariitta Hämäläinen & Tetta Kannel, P. 1993. Miun Maun Mukaan – Ruokakirja kissanystäville. Huhmari, Kaprint Ky. S. 156 (149??)
Mirjam Numminen, P. 1998. Mirjamin kissanhoidon opas Huhmari, Kaprint Ky. S. 253
www.finlex.fi
www.incat.fi/Kissatietoa/Terveys/kissanrokotukset.aspx
www.kantahameenelainklinikka.fi
www.mmm.fi
www.personal.inet.fi/koti/maaru/kivijalka.html
www.sey.fi
www.tunturisusi.com/kissat/historia.html
Kissa on ollut lähes aina aliarvostettu lemmikki. Kissoista on paljon tietoa saatavilla, mutta kissan asianmukainen hoito on hyvin vähäteltyä eikä tähän kiinnitetä juurikaan huomiota. Kesäkissat lisääntyvät vuosi vuodelta ihmisten piittaamattomuuden takia. Melko harvat noudattavat eläinsuojelulakia kissojen kohdalla ja tähän puututaan hyvin harvoin. Kissan oikeaoppiseen ruokintaan ja hoitoon olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, kuten minkä tahansa muunkin lemmikin kohdalla. Kissa lopetetaan usein lainvastaisin menetelmin, vaikka asianmukaiset lopetusmenetelmät on säädetty selvästi laissa.
Kissan historia
Kesykissa, Felis Silvestris Catus on villikissan Felis Silvestris alalaji. Kissa on ollut tärkeässä asemassa rotanpyydystäjänä. Sitä on kohdeltu kuin työkalua. Kissan hiirenpyydystystaitoihin on kiinnitetty paljon huomiota. Jos emo on ollut hyvä hiirikissa, on uskottu, että myös jälkeläisistä tulee näitä. Käsitys siitä, kumpaa sukupuolta edustava kissa on parempi hiirenpyydystäjä, on vaihdellut. Kissan kesyttämisen ajankohdasta, syystä tai paikasta ei ole tarkkaa tietoa.
Kissaan liittyviä yleisiä harhaluuloja
Kissan luovutusikä on 12 viikkoa. Moni luulee sen edelleen olevan sama kuin koiralla, 8 viikkoa ja toiset eivät taas välitä asiasta ollenkaan. Toisinaan törmää ilmoituksiin, joissa pennut ovat luovutushetkellä vasta 6-viikkoisia, osa jopa nuorempia. Vaikka kissanpentu onkin fyysisesti kehittynyt jo varsin nuorena, se kuitenkin tarvitsee emoaan ja sisaruksiaan kolmen kuukauden ikään asti kehittyäkseen henkisesti ja oppiakseen ”kissan tavoille”. Monet luovuttavat kissanpennut paljon aikaisemmin, mutta koskaan ei pitäisi suostua ottamaan aikaisemmin, sillä seurauksena voi myöhemmin ilmetä käytöshäiriöitä, kuten esimerkiksi leikkiaggressiota tai merkkailua. Luovutusikä on asia, jota moni vähättelee, vaikkei näin saisi olla.
Hyvin usein luullaan, että kissaa saa pitää ilman valvontaa ulkona, varsinkin maaseudulla. Monet perustelevat ns. ulkokissan pitämistä sillä, että kissan kuuluu saada toteuttaa vaistojaan, eikä kissa osaa nauttia elämästään, mikäli se ei saa olla vapaana. Emme kuitenkaan laske koiriammekaan valvomatta yksin ulos, vaikka nekin varmasti nauttisivat vaistojensa toteuttamisesta, esimerkiksi jänisten perässä juoksemisesta. Miksi silti useat laskevat kissansa valvomatta yksin ulos? Ajat, jolloin kissoja käytettiin hiirien pyydystämiseen, ovat mennyttä, eikä kissaa enää tarvitse käyttää hyväksi hiirenpyydystyskoneena, sillä nykyäänhän on kissaakin tehokkaampia menetelmiä niiden karkottamiseksi. Väitetään, että kissa kaipaa vapauteen, eikä se ole sisällä onnellinen. Kuitenkin esimerkiksi koko elämänsä sisällä elänyt kissa ei voi osata kaivata sellaista, mitä sillä ei koskaan ole ollut. Se ei tiedä, mitä on vapaus, eikä se osaa kuvitella kuten ihminen. Kissa on myös sopeutuvainen, joten vapaaseen ulkoiluunkin tottuneen kissan saa opetettua sisäkissaksi kärsivällisyydellä. Ihmisen tehtävä on luoda kissalle turvallinen elinympäristö, eikä vapaana ulkoilu ole sitä. Kissaa ei saa, eikä kannata pitää vapaana ja valvomatta ulkona jo sen omankin turvallisuuden takia. Ulkona on paljon vaaroja, mm. autotiet, myrkyt, petoeläimet, kissavihaajat. Kissan reviiri on laaja, joten vaikka oman pihapiirin lähettyvillä ei autoteitä olisikaan, se ei tarkoita, ettei kissa sellaiselle voisi päätyä. “Ihminen on vastuussa ottamansa kissan turvallisuudesta ja hyvinvoinnista myös niin, että karkaamisvaara on mahdollisimman vähäinen. Kissa ei tunne liikennesääntöjä eikä tiedä sitäkään, että jotkut ihmiset ovat sille hengenvaarallisia. Vaarat eivät muutu vähäisemmiksi silloin kun kissa päästetään vapaasti lähtemään omille teilleen. Tämä tapa meillä on valitettavasti varsin yleinen. Kissan hoidotta jättäminen ja hylkääminen on eläinsuojelulain mukaan kiellettyä. Metsästyslaki kieltää niinikään kissan hylkäämisen ja myös sen heitteillejätön. Euroopan neuvoston lemmikkieläinsopimus puolestaan määrittelee heitteille jättämisen ja hylkäämisen. Sopimuksen mukaan koditon kissa on heitteille jätetty tai hylätty. Heitteille jättämisestä on kysymys myös silloin, kun kissan omistaja päästää kissansa ilman valvontaa kotipiirinsä rajojen ulkopuolelle.” (SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, www.sey.fi).
Turvallista ulkoilua valjaissa
Kissa laissa
Lain mukaan kissaa ei saa jättää heitteille. Heitteillejätöstä on kysymys, kun kissa kulkee vapaana valvomatta, sillä silloin turvallisuutta ei kyetä varmistamaan. Kissaa ei myöskään saa sen sairastuessa jättää vaille eläinlääkärin hoitoa. Tämä on valitettavasti hyvin yleistä. Lain mukaan: ”5§ Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä.” (www.finlex.fi 1996)
Mikäli törmää irrallaan olevaan kissaan, se tulisi toimittaa eläinten talteenottopaikkaan. Ei kannata miettiä, onko kissalla koti vai ei, sillä kissan pitäminen vapaana ilman valvontaa ei ole sallittua. Lisäksi kissa saattaa myös olla karannut ja omistaja on varmasti kiitollinen löytäjälle hakiessaan sitä takaisin kotiin. Jos omistajaa ei löydy, kissan saa luovuttaa edelleen tai lopettaa. Lain mukaan: ”15 § Kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteenotettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta korvaus eläimen talteenotosta, hoidosta ja mahdollisesta lopettamisesta aiheutuneista kustannuksista.” (www.finlex.fi 1996)
”Metsästyslaissa on määräys siitä, että villiintyneen kissan saa tappaa se, jonka omistamalle tai hallitsemalle alueelle se on tullut. Mikä tahansa irrallaan tavattu kissa ei ole villiintynyt kissa. Niitä vartenhan on järjestetty kunnan tilapäishoitovelvollisuus. Villiintyneen kissan voi tunnistaa muun muassa ulkoisten tuntomerkkien, käyttäytymisen ja elinpiirin perusteella. Villiintynyt kissa hankkii ravintonsa luonnosta.” (SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, www.sey.fi).
Kissan hoito
Kissaa pidetään usein liiankin helppohoitoisena. Sen terveydenhoitoon ei kauheasti viitsitä nähdä vaivaa. Kissan asianmukainen ja huolellinen hoito on kuitenkin yhtä tärkeää, kuin minkä tahansa muunkin lemmikin.
Turkin, silmien, korvien ja kynsien hoito
Yleisimmin kissan huonokuntoinen turkki johtuu vääränlaisesta ruokinnasta eli eläinperäisten rasvojen puutteesta. Pitkä- ja puolipitkäkarvaiset kissat on syytä harjata päivittäin, lyhytkarvaisille riittää kerran viikossa. Irtokarvat on tärkeä poistaa, sillä kissan pestessä itseään, niitä kulkeutuu väkisinkin elimistöön ja ne voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa suolitukoksen.
Silmät on hyvä puhdistaa kostutetulla vanutupolla aina, kun niiden ympärillä on likaa.
Korvat on myös syytä tarkistaa viikoittain. Niitä ei ole suositeltava puhdistaa vanupuikoilla. Sen sijaan eläinkaupoissa ja apteekeissa on eläinten korvien puhdistukseen erikseen tarkoitettuja valmisteita, joita yleensä suihkutetaan kissan korvakäytävään ja hierotaan korvaa varovasti, jolloin korvakäytävässä oleva lika irtoaa.
Kynnet kannattaa tarkistaa viikoittain ja leikata tarvittaessa. Kynsistä leikataan vain kärki, ei missään nimessä suoneen asti.
Hampaiden hoito
Hampaisiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä hampaiden ongelmat kissoilla ovat hyvin yleisiä. Hampaat voi ja kannattaa harjata päivittäin kissoille tarkoitetuilla valmisteilla, joita saa eläinkaupoista tai käyttää ruuan joukkoon lisättäviä valmisteita, esimerkiksi Plaque Off. Myös esimerkiksi kieli ja kaikenlainen sitkeä liha pitää hampaat kunnossa. Toisin kuin usein luullaan, kuivamuona ei juurikaan puhdista hampaita. Kissa puraisee nappulan hampaan kärjellä, joten niistä ei suurta hyötyä ole. Kuivamuona vaikuttaa kissan hampaisiin samalla tavalla kuin ihmisen hampaisiin vaikuttaa keksi.
Madotus
Kissan matotartuntaa ei välttämättä näe päältäpäin, eikä siksi kannatakaan jättää madotuksia väliin. Madot kuitenkin aiheuttavat usein oireita: elotonta ja pörröistä turkkia, ripulia sekä laihtumista, vaikka maha tuntuisi pullealta.
Aikuiselle kissalle riittää 1-3 madotusta vuodessa. Ulkoileva, esimerkiksi paljon aikaa ulkotarhassa viettävä kissa tarvitsee madotuksia useammin. Alle vuoden ikäiset pennut on syytä madottaa vieläkin useammin. Yhden madotuksen ajankohta kannattaa ajoittaa aina viikkoa ennen rokotuksia. Matolääkkeitä on syytä vaihdella siksi, että ne tehoaisivat eri matoihin.
Usein luullaan, ettei täysin sisällä elävä kissa voi saada matoja mistään. Kuitenkin myös ihminen voi tuoda madon munia sisätiloihin esimerkiksi kengänpohjissaan.
Rokotukset
Hyvin yleinen harhaluulo on se, ettei sisäkissa tarvitsisi rokotuksia. Tosiasia sattuu kuitenkin olemaan se, että esimerkiksi kissarutto saattaa kulkeutua jopa ilmastointikanavia pitkin sisälle.
Pennut suositellaan rokotettavaksi ensimmäisen kerran 12-viikon ikäisinä ja tehoste 4 viikon kuluttua, seuraava vuoden kuluttua ja sen jälkeen riippuen rokotteesta, joko vuoden, kahden tai kolmen välein.
Yleisimmin rokotetaan kissaruttoa ja kissaflunssaa vastaan eli ns. kolmoisrokotteella. Suositeltavaa on rokottaa vähintään kissaruttoa vastaan, sillä se on hyvin yleinen virusperäinen tauti, joka johtaa kissan kuolemaan. Kissaruttokin on hyvin yleinen. Rokotesuoja tähän on melko hyvä ja niissäkin tapauksissa, kun se ei anna täyttä suojaa, flunssa yleensä sairastetaan lievempänä. Kissaflunssan tartuntamahdollisuus on kaikkialla, missä on tai on ollut kissoja ja myös oireettomat voivat tartuttaa tätä. Rabiesrokotuksen kissa tarvitsee, mikäli se matkustelee ulkomaille.
Rokotteen käyttöön liittyy haittavaikutuksia, mutta ne ovat kuitenkin harvinaisia. Suurempi riski on jättää kissa rokottamatta ja rokotus on myös halpa henkivakuutus.
Kastrointi ja sterilointi
Mikäli kissaa ei meinata käyttää siitokseen, se on syytä leikkauttaa. Kotikissojen kohdalla tämä kuuluu perusterveydenhoitoon. Jokainen kotikissa tulisi ehdottomasti leikkauttaa, sillä kodittomia pentuja ja aikuisia kissoja ovat löytöeläinkodit täynnä, eikä niitä pitäisi enää tarkoituksella teettää enempää. Kissan voi varhaiskastroida tai -steriloida jo ennen luovutusikääkin!
Naaraan sterilointi on vaativampaa kuin uroksen. Leikkauksen ajaksi kissa nukutetaan ja siltä poistetaan kohtu ja munasarjat ja se saa kipulääkepistoksen. Suuri osa eläinlääkäreistä ei enää suosittele kaulurin käyttöä, sillä kissa harvoin nuolee leikkaushaavaansa tai repii tikkejä siitä. Mikäli se kuitenkin tekee sitä, on kaulurin tai puvun käyttäminen suositeltavaa. Leikkaushaava on pidettävä koskemattomana viikon verran. Nykyään on käytössä itsestään sulavia tikkejä, mutta jotkin eläinlääkärit poistavat tikit silti, sillä ne ovat hitaita sulamaan ja saattavat ärsyttää kissaa. Leikkauksen jälkeen kissa ei tule kiimaan eikä se voi saada pentuja.
Kissa ei voi myöskään sairastua tällöin kohtutulehdukseen, joka on vaarallinen ja yleinen sairaus.
Sukukypsä uros merkkailee ja mouruaa. Tämä käytös vähenee ja suurimmalla osalla poistuu kokonaan kastroinnin jälkeen. Mitä nuorempana leikkaus suoritetaan, sen todennäköisemmin käytös katoaa, jolloin sillä ei ole vielä opittua käytöstä asiaan liittyen. Uroskissa rauhoitetaan leikkauksen ajaksi ja siltä poistetaan kivekset. Uroksen leikkaus on nopea ja helppo toimenpide ja kissa paranee nopeasti.
Kissan lopettaminen
Aivan liian usein kuulee ihmisten hävittäneen kissojaan mm. hukuttamalla, pakokaasulla, tukehduttamalla ym. Tämä ei kuitenkaan ole sallittua, vaikka tavat yleisiä ovatkin.
”Koiran tai kissan lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö, jolla tulee olla riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi.
Koira tai kissa saadaan lopettaa, jollei sitä lopeteta eläinlääkärin toimesta asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella, ainoastaan ampumalla aivoihin tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman. Jos lopettamiseen käytetään hiilimonoksidia (häkää), kaasun tulee olla asianmukaisesti jäähdytetty ja suodatettu, eikä siinä saa olla ärsyttäviä aineita.
Koiran tai kissan pentu saadaan kuitenkin lopettaa alle kolmen päivän ikäisenä lyömällä eläintä päähän niin voimakkaasti, että se menettää henkensä välittömästi. Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin se hävitetään tai ryhdytään muihin toimenpiteisiin.
Tajuissaan olevan koiran tai kissan lopettaminen hukuttamalla tai tukehduttamalla on kielletty.
Tarvittaessa lisää neuvoja ja ohjeita eläinten lopettamisesta saa kunnaneläinlääkäriltä.” (Tavoitteena terve ja hyvinvoiva lemmikki, osa 1. Kissat ja koirat. Maa- ja metsätalousministeriö 2004. wwwb.mmm.fi/el/julk/tavlemmikki.html#18)
Vilma
Lähteet
David Alderton, P.1990. Kissan valinta ja hoito. Portugali, Gummerus Oy. S. 115
Katrin Behrend & Monica Wegler P. 1990. Kissat. München, Johannes Schmidt-Thomé. S.141
Mariitta Hämäläinen & Tetta Kannel, P. 1993. Miun Maun Mukaan – Ruokakirja kissanystäville. Huhmari, Kaprint Ky. S. 156 (149??)
Mirjam Numminen, P. 1998. Mirjamin kissanhoidon opas Huhmari, Kaprint Ky. S. 253
www.finlex.fi
www.incat.fi/Kissatietoa/Terveys/kissanrokotukset.aspx
www.kantahameenelainklinikka.fi
www.mmm.fi
www.personal.inet.fi/koti/maaru/kivijalka.html
www.sey.fi
www.tunturisusi.com/kissat/historia.html
Kissan nirsoilu
Nirsoilu on monessa kissakodissa ongelma ja itsekin olen sen kanssa taistellut, joten siksipä ajattelin aiheesta kirjoittaa. Monesti olen kuullut lauseen "kissa syö kun on nälkäinen". Voi pitää paikkansa, mutta kissa ei saisi olla syömättä yli vuorokautta, joten itse en anna paastota siihen asti, kunnes mahdollisesti antaisi periksi. Paastoaminen voi johtaa maksan rasvoittumiseen, joten yli vuorokauden kestänyt syömättömyys voi olla kohtalokasta.
Kissalle kannattaa tarjota ruoka lämpimänä, koska se muistuttaa kissan luonnollista, vastapyydystettyä saaliseläintä. Lämmin ruoka myöskin tuoksuu enemmän ja herättää kissan ruokahalua. Nirsojen kissojen kohdalla kannattaa jättää herkut kokonaan tarjoamatta. Itse kun tykkään hemmotella kissojani niin olen herkkuja tarjoamalla onnistunut saamaan ne nirsoilemaan! Joten oppikaamme virheestäni eli herkkuja vain silloin tällöin ja kohtuudella. Kissa on äärettömän helppo saada nirsoksi!
Kissan ruokahaluun vaikuttaa myös ruokakupin puhtaus. Likainen ei ole kovin miellyttävä, joten ruokakuppi tulisi puhdistaa aina aterioiden jälkeen. Ruoka ei myöskään saa olla pilaantunutta ja raakaruokaa annettaessa ruoka maistuu sitä huonommin, mitä kauemmin se on seissyt huoneenlämmössä keräämässä bakteereita. Ruokapaikka on myös sijoitettava mahdollisimman kauas kissan WC:stä.
Kissa haluaa myös syödä rauhassa, joten rauhallinen paikka ilman yleisöä.
Kissaa kannattaa opettaa pennusta asti syömään mahdollisimman monipuolisesti.
Jos kissa nirsoilee jostain tietystä ruuasta, voi koittaa sekoittaa paremmin maistuvaan ruokaan sitä, mistä kissa nirsoilee ja vähitellen lisätä "huonomman" ruuan määrää.
Kissalle kannattaa tarjota ruoka lämpimänä, koska se muistuttaa kissan luonnollista, vastapyydystettyä saaliseläintä. Lämmin ruoka myöskin tuoksuu enemmän ja herättää kissan ruokahalua. Nirsojen kissojen kohdalla kannattaa jättää herkut kokonaan tarjoamatta. Itse kun tykkään hemmotella kissojani niin olen herkkuja tarjoamalla onnistunut saamaan ne nirsoilemaan! Joten oppikaamme virheestäni eli herkkuja vain silloin tällöin ja kohtuudella. Kissa on äärettömän helppo saada nirsoksi!
Kissan ruokahaluun vaikuttaa myös ruokakupin puhtaus. Likainen ei ole kovin miellyttävä, joten ruokakuppi tulisi puhdistaa aina aterioiden jälkeen. Ruoka ei myöskään saa olla pilaantunutta ja raakaruokaa annettaessa ruoka maistuu sitä huonommin, mitä kauemmin se on seissyt huoneenlämmössä keräämässä bakteereita. Ruokapaikka on myös sijoitettava mahdollisimman kauas kissan WC:stä.
Kissa haluaa myös syödä rauhassa, joten rauhallinen paikka ilman yleisöä.
Kissaa kannattaa opettaa pennusta asti syömään mahdollisimman monipuolisesti.
Jos kissa nirsoilee jostain tietystä ruuasta, voi koittaa sekoittaa paremmin maistuvaan ruokaan sitä, mistä kissa nirsoilee ja vähitellen lisätä "huonomman" ruuan määrää.
torstai 27. maaliskuuta 2014
Kissan luonnonmukainen ruokinta, BARF
Loin tämän blogin jakaakseni tietoa kissan luonnonmukaisesta ruokinnasta, josta on vielä tänä päivänä harmillisen vähän tietoa. Tietoni perustuvat omiin kokemuksiini sekä lukemaani tietoon eri lähteistä. Mitään yhtä ja oikeaa tapaa ruokkia kissaa ei ole. Jokainen kissa on ravinnontarpeitaan myöten yksilö ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Omistajan on siis rohkeasti kokeiltava eri vaihtoehtoja.
Siirryin barf-ruokintaan omien kissojeni kanssa siitä syystä, että halusin niiden ruokinnan olevan mahdollisimman terveellistä ja halusin tietää, mitä niille oikeasti syötän. Mitä enemmän luin teollisten ruokien haitoista, sitä enemmän halusin kissojeni ruokavalion olevan mahdollisimman luonnonmukaista. Tieto lisää tuskaa. Teollisten kissanruokien haitoista voi lukea mm. Anna Multasen kirjoittamasta artikkelista. Lisäksi yhdellä kissoistani oli päällä jatkuva eläinlääkärikierre, josta olen kirjoittanut tänne.
Termi BARF tulee sanoista "Bones and raw food" eli luita ja raakaa ruokaa tai "Biologically Appropriate Raw Food" eli Biologisesti oikeaoppista raakaruokaa. Barf-ruokinnassa ei siis käytetä teollisesti valmistettua ruokaa ja ruoka tarjoillaan raakana. Kypsentäminen tuhoaa mm vitamiineja ja kypsennetty luu on erittäin vaarallista. Se toimii kissan elimistössä partaterän tavoin. Luu on siis aina tarjottava raakana!
Kissan tasapainoinen ruokavalio koostuu lihasta, luista ja sisäelimistä.
Kissalle tärkeimmät energiaa antavat ravintoaineet ovat rasva ja proteiinit. Energiaa antamattomat ovat vesi, kivennäiset ja vitamiinit.
Kissan täydellinen ruokaympyrä sisältää ravintoaineita samassa suhteessa kuin hiiri eli kosteutta 70%, proteiinia 14-15%, rasvaa 10%, hiilihydraatteja 1-2% ja kuitua alle 1%. Luista kissa saa kalsiumia ja muita hivenaineita.
Vesi
Kissa tarvitsee vettä 0,3-0,5dl vuorokaudessa/elopainokilo. Koska luonnossa kissa on tottunut saamaan tarvitsemansa nestemäärän saaliseläimestään, on sen janontunne heikko. Tämän vuoksi "raksut" ovat haitallisia, koska niissä on kosteutta vain n.7%, vaikka kosteuden pitäisikin olla 70%. Liian vähäinen määrä nestettä aiheuttaa kissalle mm. virtsatietulehduksia ja virtsakiviä.
Vesi on kissalle elintärkeää. Sitä ei luokitella ravintoaineeksi, mutta se on silti osa kissan ruokavaliota. Vesi osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn, on olennainen ruuansulatukselle ja kuona-aineiden suodattumiselle munuaisissa. Se on veren pääainesosa ja kuljettaa happea ja ravintoaineita sekä poistaa hiilidioksidia ja kuona-aineita. Kissalla pitää aina olla raikasta juomavettä saatavilla.
Täysipainoisesta raakaruokavaliosta kissa saa tarvitsemansa nesteen. Ei silti pidä unohtaa pitää tarjolla myös raikasta vettä!
Proteiinit eli valkuaiset
Kissa tarvitsee koiraan nähden kaksinkertaisen määrän proteiineja. Tärkein proteiinien lähde on liha. Proteiinien on oltava eläinperäisiä, sillä kasviperäisiä kissa ei hyödynnä, koska on 100% lihansyöjä.
Proteiinit muodostuvat aminohapoista. Aminohapoista kissa tarvitsee n.20, joista 11 on välttämättömiä aminohappoja, joita kissan on saatava ravinnostaan valmiina. Nämä 11 ovat arginiini, histidiini, valiini, leusiini, isoleusiini, lysiini, metioniini, fenylalaniini, treoniini, tryptofaani ja tauriini
Rasva
Rasvat koostuvat rasvahapoista ja glyserolista. Rasva on kissalle tärkein energianlähde. Myös rasvojen on oltava eläinperäisiä. Kissa ei hyödynnä kasviperäisiä rasvoja.
Hiilihydraatit
Kissa ei tarvitse hiilihydraatteja mihinkään. Luonnossa kissa saa hiilihydraatteja sen verran kuin hiiren vatsalaukku sisältää, eli ei juuri lainkaan. Liian hiilihydraattipitoinen ruokavalio lihottaa kissaa.
Kuitu
Pieni kuitulisä silloin tällöin on hyväksi ruuansulatukselle. Itse käytän kuituna kauraa tai psylliumia. Psyllium on hiilihydraatiton kuitu.
Liha
Kissalle kannattaa tarjota erilaisia lihoja mahdollisimman monipuolisesti. Kanaa on helppo saada ja vaalea liha onkin kissalle luonnonmukaisempaa kuin punainen liha. Olisi hyvä sisällyttää kissan ruokavalioon pakastehiiriä edes silloin tällöin, sillä hiiri on kissalle täydellistä ruokaa. Jos onnistuu joltain metsästäjältä saamaan jänistä, sorsaa yms niin nämä ovat erittäin hyvää ravintoa kissalle.
Usein kissan lautasella näkyy possua, jota voi toki tarjota, mutta se on kovin rasvaista eikä sitä siksi pidä tarjota kovin usein. Liika rasva rasittaa kissan haimaa. Rasvapitoisuuden olisi hyvä olla lähempänä 10%. Myöskin broilerin nahat ovat kissalle liian rasvaista ruokaa.
Kalaa voi tarjota kissalle, mutta kohtuudella. Raa'assa kalassa on tiaminaasi-entsyymiä, joka tuhoaa kissan elimistöstä tiamiinia eli B1-vitamiinia. Järvikalat pitää aina keittää, merikalat voi antaa raakana. Keittäminen tuhoaa tiaminaasin. Runsas rasvaisen kalan syöttäminen johtaa E-vitamiinin puutoksesta johtuvaan keltarasvatautiin ja kuolemaan.
Kananmunan keltuainen on kissalle erittäin hyvää ravintoa ja sen kissa hyödyntää 100%. Kanan vastaava arvo on 90%. Keltuainen kannattaa tarjota raakana. Keltuaisessa on runsaasti vitamiineja. Kananmunan valkuaista kissalle ei pidä antaa raakana, sillä sen sisältämä avidiini tuhoaa biotiinia.
Katkaravut ovat kissoille mainioita omega3:n lähteitä, mutta niissä on myös paljon kaloreita. Katkarapuja annettaessa niitä on liotettava haaleassa vedessä liian suolan poistamiseksi.
Kissalle voi tarjota mm.
Lisät
Luiden tärkeys barffauksessa
Kissan ruokavaliosta noin kolmannes pitäisi olla lihaisaa luuta. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. kanan siivet ja kaulat. Kaikki luut on tarjottava RAAKANA, sillä ne ovat vaarallisia kypsennettyinä. Usein kuulee sanottavan, että kanan luita ei saisi kissalle antaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ainoastaan kypsennetyt luut ovat siis kiellettyjen listalla.
Jos kissa ei ollenkaan suostu syömään luita, on kalkkilisä tarpeen. Kalsiumvalmisteita saa mm. apteekeista ja eläintarvikeliikkeistä. Hyvä kalkkilisä on myös jauhettu kananmunankuori. Siinä annostus on 1tl/kg lihaa ja pennuilla kaksinkertainen.
Sisäelimissä on runsaasti vitamiineja ja energiaa. Heikkoutena on kuitenkin niukka kalsiumpitoisuus. Usein suositellaan sisäelinten tarjoamista kerran viikossa. Mielestäni niitä voi kohtuudella kyllä tarjota päivittäinkin. Kohtuus tarkoittaa siis pientä määrää eli luonnossahan kissa syö sen verran sisäelimiä, mitä hiiri sisältää. Maksassa ja munuaisissa on runsaasti A-vitamiinia.
Sydän
Sydän on erittäin tauriinipitoista ravintoa ja se ei ole sijainnistaan huolimatta sisäelin vaan lihas. Tauriini on kissalle hyvin tärkeää. Tauriinin puute johtaa mm. kissan sokeutumiseen. Sydäntä voi tarjota useamman kerran viikossa.
Kissalle EI saa antaa
Barffauksen aloitus
Teollista ruokaa syövien kissojen kohdalla barffaus kannattaa aloittaa vähitellen. Kun raakaa aletaan syöttää, kissan elimistö alkaa puhdistua kuona-aineista ja teollisen ruuan tuomista myrkyistä. Kauan teollista ruokaa syöneellä kissalla saattaa ilmetä ns. toksisia reaktioita, jotka johtuvat juurikin elimistön puhdistumisreaktiosta. Oireina saattaa olla oksentelu, ripuli, karvojen lähtö, korvien likaantuminen yms...
Itse tein juuri sen virheen, että siirryin suoraan barffiin, koska ajattelin, että kissani kestävät sen, koska ruokavalioon oli kuitenkin jo jonkun verran lihaa sisältynytkin. Kuitenkin vanhin kissani reagoi niin voimakkaasti, että tuli eläinlääkärireissu. Eli kokemuksesta voin siis kertoa, että barffiin siirtyminen kannattaa toteuttaa vähitellen.
Kana on vatsaystävällisyytensä vuoksi sellaista lihaa, jota voin suositella ns. "aloituslihaksi".
Meidän kissojen ruokinta
Kissoja meillä on neljä: Lilli, Sissi, Vilma ja Apollo. Kissat ruokitaan kahdesti päivässä. Meillä ei ole ns. viikkoruokalistaa, koska lihavalikoima on niin suuri, ettei se mahtuisi yhdelle viikolle. Pidän erittäin tärkeänä ruokkia kissat mahdollisimman monipuolisesti ja meillä onkin kaksi pakastinta täynnä ruokaa! Usein suositellaan sisällyttämään kissan ruokavalioon kolmen eri eläimen lihaa, mutta itse pidän tätä aivan liian pienenä määränä.
Kalsiumin ja fosforin suhde meillä suosituksen mukaisesti on n. 1:1,2 eli kalsiumia hieman fosforia enemmän. Kalsiumin kissat saavat pääsääntöisesti lihaisista luista. Toisinaan on päiviä, jolloin kalsiumia tulee liian vähän. Tällaisina päivinä olen antanut kananmunankuorirouhetta. Annostus on 1tl/kg lihaa.
Omega3-lisänä meillä on kalaöljyä (huom. ei kalanmaksaöljyä!) 1 kapseli kahdesti viikossa/kissa. Muut lisät ovat B- ja E-vitamiini ja tauriini. Pyrin antamaan vähintään kerran viikossa kananmunankeltuaista. Nyttemmin olen lisännyt ruokaan myös merilevää.
Ruokaa ei kypsennetä vaan se annetaan raakana. Poikkeuksen tekee kuitenkin järvikala (loisvaara) ja kananmunan valkuainen (avidiini tuhoaa biotiinia).
Muutamia lukemisen arvoisia linkkejä
http://personal.inet.fi/koti/maaru/raakaruokintajuttu.html
http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm
http://www.mushbarf.com/fi
Tässä joitain perusasisoita. Jatkossa luvassa lisää...
P.S. Toivoisin vielä, että saisin palautetta: risuja, ruusuja, aihe-ehdotuksia, korjauksia yms yms. Kaikenlainen palaute on tervetullutta! Kiitos.
Siirryin barf-ruokintaan omien kissojeni kanssa siitä syystä, että halusin niiden ruokinnan olevan mahdollisimman terveellistä ja halusin tietää, mitä niille oikeasti syötän. Mitä enemmän luin teollisten ruokien haitoista, sitä enemmän halusin kissojeni ruokavalion olevan mahdollisimman luonnonmukaista. Tieto lisää tuskaa. Teollisten kissanruokien haitoista voi lukea mm. Anna Multasen kirjoittamasta artikkelista. Lisäksi yhdellä kissoistani oli päällä jatkuva eläinlääkärikierre, josta olen kirjoittanut tänne.
Termi BARF tulee sanoista "Bones and raw food" eli luita ja raakaa ruokaa tai "Biologically Appropriate Raw Food" eli Biologisesti oikeaoppista raakaruokaa. Barf-ruokinnassa ei siis käytetä teollisesti valmistettua ruokaa ja ruoka tarjoillaan raakana. Kypsentäminen tuhoaa mm vitamiineja ja kypsennetty luu on erittäin vaarallista. Se toimii kissan elimistössä partaterän tavoin. Luu on siis aina tarjottava raakana!
Kissan tasapainoinen ruokavalio koostuu lihasta, luista ja sisäelimistä.
Kissalle tärkeimmät energiaa antavat ravintoaineet ovat rasva ja proteiinit. Energiaa antamattomat ovat vesi, kivennäiset ja vitamiinit.
Kissan täydellinen ruokaympyrä sisältää ravintoaineita samassa suhteessa kuin hiiri eli kosteutta 70%, proteiinia 14-15%, rasvaa 10%, hiilihydraatteja 1-2% ja kuitua alle 1%. Luista kissa saa kalsiumia ja muita hivenaineita.
Vesi
Kissa tarvitsee vettä 0,3-0,5dl vuorokaudessa/elopainokilo. Koska luonnossa kissa on tottunut saamaan tarvitsemansa nestemäärän saaliseläimestään, on sen janontunne heikko. Tämän vuoksi "raksut" ovat haitallisia, koska niissä on kosteutta vain n.7%, vaikka kosteuden pitäisikin olla 70%. Liian vähäinen määrä nestettä aiheuttaa kissalle mm. virtsatietulehduksia ja virtsakiviä.
Vesi on kissalle elintärkeää. Sitä ei luokitella ravintoaineeksi, mutta se on silti osa kissan ruokavaliota. Vesi osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn, on olennainen ruuansulatukselle ja kuona-aineiden suodattumiselle munuaisissa. Se on veren pääainesosa ja kuljettaa happea ja ravintoaineita sekä poistaa hiilidioksidia ja kuona-aineita. Kissalla pitää aina olla raikasta juomavettä saatavilla.
Täysipainoisesta raakaruokavaliosta kissa saa tarvitsemansa nesteen. Ei silti pidä unohtaa pitää tarjolla myös raikasta vettä!
Proteiinit eli valkuaiset
Kissa tarvitsee koiraan nähden kaksinkertaisen määrän proteiineja. Tärkein proteiinien lähde on liha. Proteiinien on oltava eläinperäisiä, sillä kasviperäisiä kissa ei hyödynnä, koska on 100% lihansyöjä.
Proteiinit muodostuvat aminohapoista. Aminohapoista kissa tarvitsee n.20, joista 11 on välttämättömiä aminohappoja, joita kissan on saatava ravinnostaan valmiina. Nämä 11 ovat arginiini, histidiini, valiini, leusiini, isoleusiini, lysiini, metioniini, fenylalaniini, treoniini, tryptofaani ja tauriini
Rasva
Rasvat koostuvat rasvahapoista ja glyserolista. Rasva on kissalle tärkein energianlähde. Myös rasvojen on oltava eläinperäisiä. Kissa ei hyödynnä kasviperäisiä rasvoja.
Hiilihydraatit
Kissa ei tarvitse hiilihydraatteja mihinkään. Luonnossa kissa saa hiilihydraatteja sen verran kuin hiiren vatsalaukku sisältää, eli ei juuri lainkaan. Liian hiilihydraattipitoinen ruokavalio lihottaa kissaa.
Kuitu
Pieni kuitulisä silloin tällöin on hyväksi ruuansulatukselle. Itse käytän kuituna kauraa tai psylliumia. Psyllium on hiilihydraatiton kuitu.
Lilli ruokailemassa
Kissalle kannattaa tarjota erilaisia lihoja mahdollisimman monipuolisesti. Kanaa on helppo saada ja vaalea liha onkin kissalle luonnonmukaisempaa kuin punainen liha. Olisi hyvä sisällyttää kissan ruokavalioon pakastehiiriä edes silloin tällöin, sillä hiiri on kissalle täydellistä ruokaa. Jos onnistuu joltain metsästäjältä saamaan jänistä, sorsaa yms niin nämä ovat erittäin hyvää ravintoa kissalle.
Usein kissan lautasella näkyy possua, jota voi toki tarjota, mutta se on kovin rasvaista eikä sitä siksi pidä tarjota kovin usein. Liika rasva rasittaa kissan haimaa. Rasvapitoisuuden olisi hyvä olla lähempänä 10%. Myöskin broilerin nahat ovat kissalle liian rasvaista ruokaa.
Kalaa voi tarjota kissalle, mutta kohtuudella. Raa'assa kalassa on tiaminaasi-entsyymiä, joka tuhoaa kissan elimistöstä tiamiinia eli B1-vitamiinia. Järvikalat pitää aina keittää, merikalat voi antaa raakana. Keittäminen tuhoaa tiaminaasin. Runsas rasvaisen kalan syöttäminen johtaa E-vitamiinin puutoksesta johtuvaan keltarasvatautiin ja kuolemaan.
Kananmunan keltuainen on kissalle erittäin hyvää ravintoa ja sen kissa hyödyntää 100%. Kanan vastaava arvo on 90%. Keltuainen kannattaa tarjota raakana. Keltuaisessa on runsaasti vitamiineja. Kananmunan valkuaista kissalle ei pidä antaa raakana, sillä sen sisältämä avidiini tuhoaa biotiinia.
Katkaravut ovat kissoille mainioita omega3:n lähteitä, mutta niissä on myös paljon kaloreita. Katkarapuja annettaessa niitä on liotettava haaleassa vedessä liian suolan poistamiseksi.
Kissalle voi tarjota mm.
- kanaa/broileria
- ankkaa
- hanhea
- sorsaa
- kananpoikia
- hiiriä
- nautaa
- sikaa
- hirveä
- peuraa
- hevosta
- poroa
- lammasta
- kalaa (max. kerran viikossa)
- yms yms.....
Vitamiinit
Vitamiinit A, D, E ja K ovat rasvaliukoisia ja varastoituvat elimistöön. Vitamiinit B ja C ovat vesiliukoisia. C-vitamiinia kissa valmistaa elimistössään itse, mutta B on saatava ravinnosta. B-vitamiinia suosittelen lisäämään ruokaan, koska siitä on usein puute. Vesiliukoisuuden takia yliannostuksesta ei ole vaaraa. Liika B-vitamiini poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Pakastaminen tuhoaa E-vitamiinia ja siksi itse lisään sitäkin ruokaan.
Lisät
Itse annan omille kissoilleni omega3-lisän, tauriinilisän, B-vitamiinilisän ja E-vitamiinilisän sekä silloin tällöin kananmunan keltuaisen ja merilevää.
Monet tietämistäni kissabarffajista käyttävät kissoilleen Multicat-nimistä valmistetta, jota saa apteekeista ja eläinkaupoista. Multicat sisältää myös kalsiumia. Tämä on syy siihen, miksi itse en sitä käytä, koska omat kissani saavat tarvitemansa kalsiumin ruuastaan. Jos jonain päivänä kissani eivät saa riittävästi kalsiumia, lisään ruuan joukkoon kananmunankuorirouhetta.
Kissan on saatava lisäksi omega-rasvahappoja eli omega3 ja omega 6, koska kissa ei valmista näitä itse, vaan ne tulee saada ravinnosta. Kasviperäiset omega-lähteet eivät kelpaa, vaan niiden on oltaa eläinperäisiä. Hyvä lähde on lohiöjy (huom! Ehdottomasti kalaoöjy! Kalanmaksaöljyä ei suositella!). Omega3:n ja Omega6:n ihanteellinen suhde on 1:1.
Tauriini
Tauriini on kissan hyvinvoinnille tärkeä aminohappo. Sen puute aiheuttaa mm. sokeutta ja sikiön kehityshäiriöitä. Ylimääräinen tauriini poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Itse suositteen lisäämään tauriinia ruokaan.
Kissan on saatava lisäksi omega-rasvahappoja eli omega3 ja omega 6, koska kissa ei valmista näitä itse, vaan ne tulee saada ravinnosta. Kasviperäiset omega-lähteet eivät kelpaa, vaan niiden on oltaa eläinperäisiä. Hyvä lähde on lohiöjy (huom! Ehdottomasti kalaoöjy! Kalanmaksaöljyä ei suositella!). Omega3:n ja Omega6:n ihanteellinen suhde on 1:1.
Tauriini
Tauriini on kissan hyvinvoinnille tärkeä aminohappo. Sen puute aiheuttaa mm. sokeutta ja sikiön kehityshäiriöitä. Ylimääräinen tauriini poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Itse suositteen lisäämään tauriinia ruokaan.
Tauriini-lisä
Luiden tärkeys barffauksessa
Kissan ruokavaliosta noin kolmannes pitäisi olla lihaisaa luuta. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. kanan siivet ja kaulat. Kaikki luut on tarjottava RAAKANA, sillä ne ovat vaarallisia kypsennettyinä. Usein kuulee sanottavan, että kanan luita ei saisi kissalle antaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ainoastaan kypsennetyt luut ovat siis kiellettyjen listalla.
Jos kissa ei ollenkaan suostu syömään luita, on kalkkilisä tarpeen. Kalsiumvalmisteita saa mm. apteekeista ja eläintarvikeliikkeistä. Hyvä kalkkilisä on myös jauhettu kananmunankuori. Siinä annostus on 1tl/kg lihaa ja pennuilla kaksinkertainen.
kanan siipiä
Sisäelimet
Sisäelimissä on runsaasti vitamiineja ja energiaa. Heikkoutena on kuitenkin niukka kalsiumpitoisuus. Usein suositellaan sisäelinten tarjoamista kerran viikossa. Mielestäni niitä voi kohtuudella kyllä tarjota päivittäinkin. Kohtuus tarkoittaa siis pientä määrää eli luonnossahan kissa syö sen verran sisäelimiä, mitä hiiri sisältää. Maksassa ja munuaisissa on runsaasti A-vitamiinia.
Sydän
Sydän on erittäin tauriinipitoista ravintoa ja se ei ole sijainnistaan huolimatta sisäelin vaan lihas. Tauriini on kissalle hyvin tärkeää. Tauriinin puute johtaa mm. kissan sokeutumiseen. Sydäntä voi tarjota useamman kerran viikossa.
Apollo
Kissalle EI saa antaa
- sipulia
- valkosipulia
- tomaatin vihreitä osia
- viinirypäleitä
- suklaata
- kofeiinia
- maustettuja ruokia
- raakaa järvikalaa
Barffauksen aloitus
Teollista ruokaa syövien kissojen kohdalla barffaus kannattaa aloittaa vähitellen. Kun raakaa aletaan syöttää, kissan elimistö alkaa puhdistua kuona-aineista ja teollisen ruuan tuomista myrkyistä. Kauan teollista ruokaa syöneellä kissalla saattaa ilmetä ns. toksisia reaktioita, jotka johtuvat juurikin elimistön puhdistumisreaktiosta. Oireina saattaa olla oksentelu, ripuli, karvojen lähtö, korvien likaantuminen yms...
Itse tein juuri sen virheen, että siirryin suoraan barffiin, koska ajattelin, että kissani kestävät sen, koska ruokavalioon oli kuitenkin jo jonkun verran lihaa sisältynytkin. Kuitenkin vanhin kissani reagoi niin voimakkaasti, että tuli eläinlääkärireissu. Eli kokemuksesta voin siis kertoa, että barffiin siirtyminen kannattaa toteuttaa vähitellen.
Kana on vatsaystävällisyytensä vuoksi sellaista lihaa, jota voin suositella ns. "aloituslihaksi".
Lilli syömässä karitsan suikalelihaa ja sisäelinseosta
Meidän kissojen ruokinta
Kissoja meillä on neljä: Lilli, Sissi, Vilma ja Apollo. Kissat ruokitaan kahdesti päivässä. Meillä ei ole ns. viikkoruokalistaa, koska lihavalikoima on niin suuri, ettei se mahtuisi yhdelle viikolle. Pidän erittäin tärkeänä ruokkia kissat mahdollisimman monipuolisesti ja meillä onkin kaksi pakastinta täynnä ruokaa! Usein suositellaan sisällyttämään kissan ruokavalioon kolmen eri eläimen lihaa, mutta itse pidän tätä aivan liian pienenä määränä.
Kalsiumin ja fosforin suhde meillä suosituksen mukaisesti on n. 1:1,2 eli kalsiumia hieman fosforia enemmän. Kalsiumin kissat saavat pääsääntöisesti lihaisista luista. Toisinaan on päiviä, jolloin kalsiumia tulee liian vähän. Tällaisina päivinä olen antanut kananmunankuorirouhetta. Annostus on 1tl/kg lihaa.
Omega3-lisänä meillä on kalaöljyä (huom. ei kalanmaksaöljyä!) 1 kapseli kahdesti viikossa/kissa. Muut lisät ovat B- ja E-vitamiini ja tauriini. Pyrin antamaan vähintään kerran viikossa kananmunankeltuaista. Nyttemmin olen lisännyt ruokaan myös merilevää.
Ruokaa ei kypsennetä vaan se annetaan raakana. Poikkeuksen tekee kuitenkin järvikala (loisvaara) ja kananmunan valkuainen (avidiini tuhoaa biotiinia).
Sijaiskotipennut ruokailemssa. Myös kissanpennuille sopii barffaus!
Muutamia lukemisen arvoisia linkkejä
http://personal.inet.fi/koti/maaru/raakaruokintajuttu.html
http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm
http://www.mushbarf.com/fi
Sissi syömässä tonnikalaa, kananmunankeltuaista ja katkarapuja.
Tässä joitain perusasisoita. Jatkossa luvassa lisää...
P.S. Toivoisin vielä, että saisin palautetta: risuja, ruusuja, aihe-ehdotuksia, korjauksia yms yms. Kaikenlainen palaute on tervetullutta! Kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)