Kissan luonnonmukainen ruokinta, BARF

Nostetaanpas tämä ensimmäinen julkaisuni:

Loin tämän blogin jakaakseni tietoa kissan luonnonmukaisesta ruokinnasta, josta on vielä tänä päivänä harmillisen vähän tietoa. Tietoni perustuvat omiin kokemuksiini sekä lukemaani tietoon eri lähteistä. Mitään yhtä ja oikeaa tapaa ruokkia kissaa ei ole. Jokainen kissa on ravinnontarpeitaan myöten yksilö ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Omistajan on siis rohkeasti kokeiltava eri vaihtoehtoja.

Siirryin barf-ruokintaan omien kissojeni kanssa siitä syystä, että halusin niiden ruokinnan olevan mahdollisimman terveellistä ja halusin tietää, mitä niille oikeasti syötän. Mitä enemmän luin teollisten ruokien haitoista, sitä enemmän halusin kissojeni ruokavalion olevan mahdollisimman luonnonmukaista. Tieto lisää tuskaa. Teollisten kissanruokien haitoista voi lukea mm. Anna Multasen kirjoittamasta artikkelista. Lisäksi yhdellä kissoistani oli päällä jatkuva eläinlääkärikierre, josta olen kirjoittanut tänne.

Termi BARF tulee sanoista "Bones and raw food" eli luita ja raakaa ruokaa tai "Biologically Appropriate Raw Food" eli Biologisesti oikeaoppista raakaruokaa. Barf-ruokinnassa ei siis käytetä teollisesti valmistettua ruokaa ja ruoka tarjoillaan raakana. Kypsentäminen tuhoaa mm vitamiineja ja kypsennetty luu on erittäin vaarallista. Se toimii kissan elimistössä partaterän tavoin. Luu on siis aina tarjottava raakana!

Kissan tasapainoinen ruokavalio koostuu lihasta, luista ja sisäelimistä.

Kissalle tärkeimmät energiaa antavat ravintoaineet ovat rasva ja proteiinit. Energiaa antamattomat ovat vesi, kivennäiset ja vitamiinit.

Kissan täydellinen ruokaympyrä sisältää ravintoaineita samassa suhteessa kuin hiiri eli kosteutta 70%, proteiinia 14-15%, rasvaa 10%, hiilihydraatteja 1-2% ja kuitua alle 1%. Luista kissa saa kalsiumia ja muita hivenaineita.

     

Vesi

Kissa tarvitsee vettä 0,3-0,5dl vuorokaudessa/elopainokilo. Koska luonnossa kissa on tottunut saamaan tarvitsemansa nestemäärän saaliseläimestään, on sen janontunne heikko. Tämän vuoksi "raksut" ovat haitallisia, koska niissä on kosteutta vain n.7%, vaikka kosteuden pitäisikin olla 70%. Liian vähäinen määrä nestettä aiheuttaa kissalle mm. virtsatietulehduksia ja virtsakiviä.

Vesi on kissalle elintärkeää. Sitä ei luokitella ravintoaineeksi, mutta se on silti osa kissan ruokavaliota. Vesi osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn, on olennainen ruuansulatukselle ja kuona-aineiden suodattumiselle munuaisissa. Se on veren pääainesosa ja kuljettaa happea ja ravintoaineita sekä poistaa hiilidioksidia ja kuona-aineita. Kissalla pitää aina olla raikasta juomavettä saatavilla.
Täysipainoisesta raakaruokavaliosta kissa saa tarvitsemansa nesteen. Ei silti pidä unohtaa pitää tarjolla myös raikasta vettä!

Proteiinit eli valkuaiset

Kissa tarvitsee koiraan nähden kaksinkertaisen määrän proteiineja. Tärkein proteiinien lähde on liha. Proteiinien on oltava eläinperäisiä, sillä kasviperäisiä kissa ei hyödynnä, koska on 100% lihansyöjä. 

Proteiinit muodostuvat aminohapoista. Aminohapoista kissa tarvitsee n.20, joista 11 on välttämättömiä aminohappoja, joita kissan on saatava ravinnostaan valmiina. Nämä 11 ovat arginiini, histidiini, valiini, leusiini, isoleusiini, lysiini, metioniini, fenylalaniini, treoniini, tryptofaani ja tauriini

Rasva

Rasvat koostuvat rasvahapoista ja glyserolista. Rasva on kissalle tärkein energianlähde. Myös rasvojen on oltava eläinperäisiä. Kissa ei hyödynnä kasviperäisiä rasvoja.

Hiilihydraatit

Kissa ei tarvitse hiilihydraatteja mihinkään. Luonnossa kissa saa hiilihydraatteja sen verran kuin hiiren vatsalaukku sisältää, eli ei juuri lainkaan. Liian hiilihydraattipitoinen ruokavalio lihottaa kissaa.

Kuitu

Pieni kuitulisä silloin tällöin on hyväksi ruuansulatukselle. Itse käytän kuituna kauraa tai psylliumia. Psyllium on hiilihydraatiton kuitu.

Lilli ruokailemassa

Liha

Kissalle kannattaa tarjota erilaisia lihoja mahdollisimman monipuolisesti. Kanaa on helppo saada ja vaalea liha onkin kissalle luonnonmukaisempaa kuin punainen liha. Olisi hyvä sisällyttää kissan ruokavalioon pakastehiiriä edes silloin tällöin, sillä hiiri on kissalle täydellistä ruokaa. Jos onnistuu joltain metsästäjältä saamaan jänistä, sorsaa yms niin nämä ovat erittäin hyvää ravintoa kissalle.

Usein kissan lautasella näkyy possua, jota voi toki tarjota, mutta se on kovin rasvaista eikä sitä siksi pidä tarjota kovin usein. Liika rasva rasittaa kissan haimaa. Rasvapitoisuuden olisi hyvä olla lähempänä 10%. Myöskin broilerin nahat ovat kissalle liian rasvaista ruokaa.

Kalaa voi tarjota kissalle, mutta kohtuudella. Raa'assa kalassa on tiaminaasi-entsyymiä, joka tuhoaa kissan elimistöstä tiamiinia eli B1-vitamiinia. Järvikalat pitää aina keittää, merikalat voi antaa raakana. Keittäminen tuhoaa tiaminaasin. Runsas rasvaisen kalan syöttäminen johtaa E-vitamiinin puutoksesta johtuvaan keltarasvatautiin ja kuolemaan.

Kananmunan keltuainen on kissalle erittäin hyvää ravintoa ja sen kissa hyödyntää 100%. Kanan vastaava arvo on 90%. Keltuainen kannattaa tarjota raakana. Keltuaisessa on runsaasti vitamiineja. Kananmunan valkuaista kissalle ei pidä antaa raakana, sillä sen sisältämä avidiini tuhoaa biotiinia.

Katkaravut ovat kissoille mainioita omega3:n lähteitä, mutta niissä on myös paljon kaloreita. Katkarapuja annettaessa niitä on liotettava haaleassa vedessä liian suolan poistamiseksi.

Kissalle voi tarjota mm. 

• kanaa/broileria
• ankkaa
• hanhea
• sorsaa
• kananpoikia
• hiiriä
• nautaa
• sikaa
• hirveä
• peuraa
• hevosta
• poroa
• lammasta
• kalaa (max. kerran viikossa)
• yms yms.....

Vitamiinit

Vitamiinit A, D, E ja K ovat rasvaliukoisia ja varastoituvat elimistöön. Vitamiinit B ja C ovat vesiliukoisia. C-vitamiinia kissa valmistaa elimistössään itse, mutta B on saatava ravinnosta. B-vitamiinia suosittelen lisäämään ruokaan, koska siitä on usein puute. Vesiliukoisuuden takia yliannostuksesta ei ole vaaraa. Liika B-vitamiini poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Pakastaminen tuhoaa E-vitamiinia ja siksi itse lisään sitäkin ruokaan.

Lisät

Itse annan omille kissoilleni omega3-lisän, tauriinilisän, B-vitamiinilisän ja E-vitamiinilisän sekä silloin tällöin kananmunan keltuaisen ja merilevää.

Monet tietämistäni kissabarffajista käyttävät kissoilleen Multicat-nimistä valmistetta, jota saa apteekeista ja eläinkaupoista. Multicat sisältää myös kalsiumia. Tämä on syy siihen, miksi itse en sitä käytä, koska omat kissani saavat tarvitemansa kalsiumin ruuastaan. Jos jonain päivänä kissani eivät saa riittävästi kalsiumia, lisään ruuan joukkoon kananmunankuorirouhetta.

Kissan on saatava lisäksi omega-rasvahappoja eli omega3 ja omega 6, koska kissa ei valmista näitä itse, vaan ne tulee saada ravinnosta. Kasviperäiset omega-lähteet eivät kelpaa, vaan niiden on oltaa eläinperäisiä. Hyvä lähde on lohiöjy (huom! Ehdottomasti kalaoöjy! Kalanmaksaöljyä ei suositella!). Omega3:n ja Omega6:n ihanteellinen suhde on 1:1.

Tauriini

Tauriini on kissan hyvinvoinnille tärkeä aminohappo. Sen puute aiheuttaa mm. sokeutta ja sikiön kehityshäiriöitä. Ylimääräinen tauriini poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Itse suositteen lisäämään tauriinia ruokaan.

Tauriini-lisä 

Luiden tärkeys barffauksessa

Kissan ruokavaliosta noin kolmannes pitäisi olla lihaisaa luuta. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. kanan siivet ja kaulat. Kaikki luut on tarjottava RAAKANA, sillä ne ovat vaarallisia kypsennettyinä. Usein kuulee sanottavan, että kanan luita ei saisi kissalle antaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ainoastaan kypsennetyt luut ovat siis kiellettyjen listalla.

Jos kissa ei ollenkaan suostu syömään luita, on kalkkilisä tarpeen. Kalsiumvalmisteita saa mm. apteekeista ja eläintarvikeliikkeistä. Hyvä kalkkilisä on myös jauhettu kananmunankuori. Siinä annostus on 1tl/kg lihaa ja pennuilla kaksinkertainen.

kanan siipiä

Sisäelimet

Sisäelimissä on runsaasti vitamiineja ja energiaa. Heikkoutena on kuitenkin niukka kalsiumpitoisuus. Usein suositellaan sisäelinten tarjoamista kerran viikossa. Mielestäni niitä voi kohtuudella kyllä tarjota päivittäinkin. Kohtuus tarkoittaa siis pientä määrää eli luonnossahan kissa syö sen verran sisäelimiä, mitä hiiri sisältää. Maksassa ja munuaisissa on runsaasti A-vitamiinia. 

Sydän

Sydän on erittäin tauriinipitoista ravintoa ja se ei ole sijainnistaan huolimatta sisäelin vaan lihas. Tauriini on kissalle hyvin tärkeää. Tauriinin puute johtaa mm. kissan sokeutumiseen. Sydäntä voi tarjota useamman kerran viikossa.

Apollo

Kissalle EI saa antaa

• sipulia
• valkosipulia
• tomaatin vihreitä osia
• viinirypäleitä
• suklaata
• kofeiinia
• maustettuja ruokia
• raakaa järvikalaa

Barffauksen aloitus

Teollista ruokaa syövien kissojen kohdalla barffaus kannattaa aloittaa vähitellen. Kun raakaa aletaan syöttää, kissan elimistö alkaa puhdistua kuona-aineista ja teollisen ruuan tuomista myrkyistä. Kauan teollista ruokaa syöneellä kissalla saattaa ilmetä ns. toksisia reaktioita, jotka johtuvat juurikin elimistön puhdistumisreaktiosta. Oireina saattaa olla oksentelu, ripuli, karvojen lähtö, korvien likaantuminen yms...

Itse tein juuri sen virheen, että siirryin suoraan barffiin, koska ajattelin, että kissani kestävät sen, koska ruokavalioon oli kuitenkin jo jonkun verran lihaa sisältynytkin. Kuitenkin vanhin kissani reagoi niin voimakkaasti, että tuli eläinlääkärireissu. Eli kokemuksesta voin siis kertoa, että barffiin siirtyminen kannattaa toteuttaa vähitellen.

Kana on vatsaystävällisyytensä vuoksi sellaista lihaa, jota voin suositella ns. "aloituslihaksi".

Lilli syömässä karitsan suikalelihaa ja sisäelinseosta

Meidän kissojen ruokinta

Kissoja meillä on neljä: Lilli, Sissi, Vilma ja Apollo. Kissat ruokitaan kahdesti päivässä. Meillä ei ole ns. viikkoruokalistaa, koska lihavalikoima on niin suuri, ettei se mahtuisi yhdelle viikolle. Pidän erittäin tärkeänä ruokkia kissat mahdollisimman monipuolisesti ja meillä onkin kaksi pakastinta täynnä ruokaa! Usein suositellaan sisällyttämään kissan ruokavalioon kolmen eri eläimen lihaa, mutta itse pidän tätä aivan liian pienenä määränä.

Kalsiumin ja fosforin suhde meillä suosituksen mukaisesti on n. 1:1,2 eli kalsiumia hieman fosforia enemmän. Kalsiumin kissat saavat pääsääntöisesti lihaisista luista. Toisinaan on päiviä, jolloin kalsiumia tulee liian vähän. Tällaisina päivinä olen antanut kananmunankuorirouhetta. Annostus on 1tl/kg lihaa.

Omega3-lisänä meillä on kalaöljyä (huom. ei kalanmaksaöljyä!) 1 kapseli kahdesti viikossa/kissa. Muut lisät ovat B- ja E-vitamiini ja tauriini. Pyrin antamaan vähintään kerran viikossa kananmunankeltuaista. Nyttemmin olen lisännyt ruokaan myös merilevää.

Ruokaa ei kypsennetä vaan se annetaan raakana. Poikkeuksen tekee kuitenkin järvikala (loisvaara) ja kananmunan valkuainen (avidiini tuhoaa biotiinia).

Sijaiskotipennut ruokailemssa. Myös kissanpennuille sopii barffaus!

Muutamia lukemisen arvoisia linkkejä 

http://personal.inet.fi/koti/maaru/raakaruokintajuttu.html

http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm

http://www.mushbarf.com/fi

Sissi syömässä tonnikalaa, kananmunankeltuaista ja katkarapuja.