Kissanhoidon käsikirja, Päivi Ylikorpi

En ole aikoihin taaskaan kirjoitellut mitään, kun en ole keksinyt järkeviä aiheita. Haluan kuitenkin nyt mainostaa tätä kauan kirjakaupassa kuolaamaani kirjaa, jonka vihdoin sain ostettua ja luettua. Suosittelen lämpimästi kaikille kissanomistajille. Paljon oppi kaikenlaista uutta ja kirjaa oli todella mielenkiintoista lukea. Ainoa miinus oli ruokinta-osuus, josta olisin halunnut lukea paljon enemmän, koska ruokinta on erityinen kiinnostuksen kohteeni ja se osuus oli melko lyhyt eikä siihen perehdytty kovinkaan syvällisesti. Mutta joka tapauksessa suosittelen lämpimästi tämän kirjan hankintaa!

Tauriini ja arginiini

Siinäpä sitten näistä:

Tauriini

Kissan on saatava tauriinia (C2H7NSO3) riittävästi päivittäisestä ravinnosta, sillä kissan elimistö ei muodosta itse riittäviä määriä tauriinia. Tauriini on yksi välttämättömistä aminohapoista, jonka puute aiheuttaa mm. näkökyvyn heikkenemsitä, sokeutta, sydänsairauksia, verkkokalvojen rappeutumista, kasvun hidastumista, lisääntymishäiriöitä ja keskushermostohäiriöitä. Luonnossa kissa saa tarvitsemansa tauriinin saaliseläimestään. Tauriinista tuhoutuu suuri osa kuumennettaessa, joten tästäkin syystä ruoka tulisi tarjota raakana (lukuun ottamatta kala). Liiallinen tauriini taas poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Runsaasti tauriinia on mm sydämessä, ja aivoissa. Itse lisään tauriinia kissojeni ruokavalioon ja suosittelen muillekin raakaruokkijoille tauriinilisää.

Arginiini

Arginiini (C6H14N4O2), kuten tauriinikin, on kissalle välttämätön aminohappo, jota saadaan liha- ja kalatuotteista. Arginiini on typpioksidin (NO) esiaste, joka alentaa verenpainetta rentouttaessaan verisuonten seinämiä. Arginiinin puute saattaa johtaa ammoniakkimyrkytykseen ja kuolemaan.

Kissan luonnonmukainen ruokinta, BARF

Nostetaanpas tämä ensimmäinen julkaisuni:

Loin tämän blogin jakaakseni tietoa kissan luonnonmukaisesta ruokinnasta, josta on vielä tänä päivänä harmillisen vähän tietoa. Tietoni perustuvat omiin kokemuksiini sekä lukemaani tietoon eri lähteistä. Mitään yhtä ja oikeaa tapaa ruokkia kissaa ei ole. Jokainen kissa on ravinnontarpeitaan myöten yksilö ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Omistajan on siis rohkeasti kokeiltava eri vaihtoehtoja.

Siirryin barf-ruokintaan omien kissojeni kanssa siitä syystä, että halusin niiden ruokinnan olevan mahdollisimman terveellistä ja halusin tietää, mitä niille oikeasti syötän. Mitä enemmän luin teollisten ruokien haitoista, sitä enemmän halusin kissojeni ruokavalion olevan mahdollisimman luonnonmukaista. Tieto lisää tuskaa. Teollisten kissanruokien haitoista voi lukea mm. Anna Multasen kirjoittamasta artikkelista. Lisäksi yhdellä kissoistani oli päällä jatkuva eläinlääkärikierre, josta olen kirjoittanut tänne.

Termi BARF tulee sanoista "Bones and raw food" eli luita ja raakaa ruokaa tai "Biologically Appropriate Raw Food" eli Biologisesti oikeaoppista raakaruokaa. Barf-ruokinnassa ei siis käytetä teollisesti valmistettua ruokaa ja ruoka tarjoillaan raakana. Kypsentäminen tuhoaa mm vitamiineja ja kypsennetty luu on erittäin vaarallista. Se toimii kissan elimistössä partaterän tavoin. Luu on siis aina tarjottava raakana!

Kissan tasapainoinen ruokavalio koostuu lihasta, luista ja sisäelimistä.

Kissalle tärkeimmät energiaa antavat ravintoaineet ovat rasva ja proteiinit. Energiaa antamattomat ovat vesi, kivennäiset ja vitamiinit.

Kissan täydellinen ruokaympyrä sisältää ravintoaineita samassa suhteessa kuin hiiri eli kosteutta 70%, proteiinia 14-15%, rasvaa 10%, hiilihydraatteja 1-2% ja kuitua alle 1%. Luista kissa saa kalsiumia ja muita hivenaineita.

     

Vesi

Kissa tarvitsee vettä 0,3-0,5dl vuorokaudessa/elopainokilo. Koska luonnossa kissa on tottunut saamaan tarvitsemansa nestemäärän saaliseläimestään, on sen janontunne heikko. Tämän vuoksi "raksut" ovat haitallisia, koska niissä on kosteutta vain n.7%, vaikka kosteuden pitäisikin olla 70%. Liian vähäinen määrä nestettä aiheuttaa kissalle mm. virtsatietulehduksia ja virtsakiviä.

Vesi on kissalle elintärkeää. Sitä ei luokitella ravintoaineeksi, mutta se on silti osa kissan ruokavaliota. Vesi osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn, on olennainen ruuansulatukselle ja kuona-aineiden suodattumiselle munuaisissa. Se on veren pääainesosa ja kuljettaa happea ja ravintoaineita sekä poistaa hiilidioksidia ja kuona-aineita. Kissalla pitää aina olla raikasta juomavettä saatavilla.
Täysipainoisesta raakaruokavaliosta kissa saa tarvitsemansa nesteen. Ei silti pidä unohtaa pitää tarjolla myös raikasta vettä!

Proteiinit eli valkuaiset

Kissa tarvitsee koiraan nähden kaksinkertaisen määrän proteiineja. Tärkein proteiinien lähde on liha. Proteiinien on oltava eläinperäisiä, sillä kasviperäisiä kissa ei hyödynnä, koska on 100% lihansyöjä. 

Proteiinit muodostuvat aminohapoista. Aminohapoista kissa tarvitsee n.20, joista 11 on välttämättömiä aminohappoja, joita kissan on saatava ravinnostaan valmiina. Nämä 11 ovat arginiini, histidiini, valiini, leusiini, isoleusiini, lysiini, metioniini, fenylalaniini, treoniini, tryptofaani ja tauriini

Rasva

Rasvat koostuvat rasvahapoista ja glyserolista. Rasva on kissalle tärkein energianlähde. Myös rasvojen on oltava eläinperäisiä. Kissa ei hyödynnä kasviperäisiä rasvoja.

Hiilihydraatit

Kissa ei tarvitse hiilihydraatteja mihinkään. Luonnossa kissa saa hiilihydraatteja sen verran kuin hiiren vatsalaukku sisältää, eli ei juuri lainkaan. Liian hiilihydraattipitoinen ruokavalio lihottaa kissaa.

Kuitu

Pieni kuitulisä silloin tällöin on hyväksi ruuansulatukselle. Itse käytän kuituna kauraa tai psylliumia. Psyllium on hiilihydraatiton kuitu.

Lilli ruokailemassa

Liha

Kissalle kannattaa tarjota erilaisia lihoja mahdollisimman monipuolisesti. Kanaa on helppo saada ja vaalea liha onkin kissalle luonnonmukaisempaa kuin punainen liha. Olisi hyvä sisällyttää kissan ruokavalioon pakastehiiriä edes silloin tällöin, sillä hiiri on kissalle täydellistä ruokaa. Jos onnistuu joltain metsästäjältä saamaan jänistä, sorsaa yms niin nämä ovat erittäin hyvää ravintoa kissalle.

Usein kissan lautasella näkyy possua, jota voi toki tarjota, mutta se on kovin rasvaista eikä sitä siksi pidä tarjota kovin usein. Liika rasva rasittaa kissan haimaa. Rasvapitoisuuden olisi hyvä olla lähempänä 10%. Myöskin broilerin nahat ovat kissalle liian rasvaista ruokaa.

Kalaa voi tarjota kissalle, mutta kohtuudella. Raa'assa kalassa on tiaminaasi-entsyymiä, joka tuhoaa kissan elimistöstä tiamiinia eli B1-vitamiinia. Järvikalat pitää aina keittää, merikalat voi antaa raakana. Keittäminen tuhoaa tiaminaasin. Runsas rasvaisen kalan syöttäminen johtaa E-vitamiinin puutoksesta johtuvaan keltarasvatautiin ja kuolemaan.

Kananmunan keltuainen on kissalle erittäin hyvää ravintoa ja sen kissa hyödyntää 100%. Kanan vastaava arvo on 90%. Keltuainen kannattaa tarjota raakana. Keltuaisessa on runsaasti vitamiineja. Kananmunan valkuaista kissalle ei pidä antaa raakana, sillä sen sisältämä avidiini tuhoaa biotiinia.

Katkaravut ovat kissoille mainioita omega3:n lähteitä, mutta niissä on myös paljon kaloreita. Katkarapuja annettaessa niitä on liotettava haaleassa vedessä liian suolan poistamiseksi.

Kissalle voi tarjota mm. 

• kanaa/broileria
• ankkaa
• hanhea
• sorsaa
• kananpoikia
• hiiriä
• nautaa
• sikaa
• hirveä
• peuraa
• hevosta
• poroa
• lammasta
• kalaa (max. kerran viikossa)
• yms yms.....

Vitamiinit

Vitamiinit A, D, E ja K ovat rasvaliukoisia ja varastoituvat elimistöön. Vitamiinit B ja C ovat vesiliukoisia. C-vitamiinia kissa valmistaa elimistössään itse, mutta B on saatava ravinnosta. B-vitamiinia suosittelen lisäämään ruokaan, koska siitä on usein puute. Vesiliukoisuuden takia yliannostuksesta ei ole vaaraa. Liika B-vitamiini poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Pakastaminen tuhoaa E-vitamiinia ja siksi itse lisään sitäkin ruokaan.

Lisät

Itse annan omille kissoilleni omega3-lisän, tauriinilisän, B-vitamiinilisän ja E-vitamiinilisän sekä silloin tällöin kananmunan keltuaisen ja merilevää.

Monet tietämistäni kissabarffajista käyttävät kissoilleen Multicat-nimistä valmistetta, jota saa apteekeista ja eläinkaupoista. Multicat sisältää myös kalsiumia. Tämä on syy siihen, miksi itse en sitä käytä, koska omat kissani saavat tarvitemansa kalsiumin ruuastaan. Jos jonain päivänä kissani eivät saa riittävästi kalsiumia, lisään ruuan joukkoon kananmunankuorirouhetta.

Kissan on saatava lisäksi omega-rasvahappoja eli omega3 ja omega 6, koska kissa ei valmista näitä itse, vaan ne tulee saada ravinnosta. Kasviperäiset omega-lähteet eivät kelpaa, vaan niiden on oltaa eläinperäisiä. Hyvä lähde on lohiöjy (huom! Ehdottomasti kalaoöjy! Kalanmaksaöljyä ei suositella!). Omega3:n ja Omega6:n ihanteellinen suhde on 1:1.

Tauriini

Tauriini on kissan hyvinvoinnille tärkeä aminohappo. Sen puute aiheuttaa mm. sokeutta ja sikiön kehityshäiriöitä. Ylimääräinen tauriini poistuu kissan elimistöstä virtsan mukana. Itse suositteen lisäämään tauriinia ruokaan.

Tauriini-lisä 

Luiden tärkeys barffauksessa

Kissan ruokavaliosta noin kolmannes pitäisi olla lihaisaa luuta. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. kanan siivet ja kaulat. Kaikki luut on tarjottava RAAKANA, sillä ne ovat vaarallisia kypsennettyinä. Usein kuulee sanottavan, että kanan luita ei saisi kissalle antaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ainoastaan kypsennetyt luut ovat siis kiellettyjen listalla.

Jos kissa ei ollenkaan suostu syömään luita, on kalkkilisä tarpeen. Kalsiumvalmisteita saa mm. apteekeista ja eläintarvikeliikkeistä. Hyvä kalkkilisä on myös jauhettu kananmunankuori. Siinä annostus on 1tl/kg lihaa ja pennuilla kaksinkertainen.

kanan siipiä

Sisäelimet

Sisäelimissä on runsaasti vitamiineja ja energiaa. Heikkoutena on kuitenkin niukka kalsiumpitoisuus. Usein suositellaan sisäelinten tarjoamista kerran viikossa. Mielestäni niitä voi kohtuudella kyllä tarjota päivittäinkin. Kohtuus tarkoittaa siis pientä määrää eli luonnossahan kissa syö sen verran sisäelimiä, mitä hiiri sisältää. Maksassa ja munuaisissa on runsaasti A-vitamiinia. 

Sydän

Sydän on erittäin tauriinipitoista ravintoa ja se ei ole sijainnistaan huolimatta sisäelin vaan lihas. Tauriini on kissalle hyvin tärkeää. Tauriinin puute johtaa mm. kissan sokeutumiseen. Sydäntä voi tarjota useamman kerran viikossa.

Apollo

Kissalle EI saa antaa

• sipulia
• valkosipulia
• tomaatin vihreitä osia
• viinirypäleitä
• suklaata
• kofeiinia
• maustettuja ruokia
• raakaa järvikalaa

Barffauksen aloitus

Teollista ruokaa syövien kissojen kohdalla barffaus kannattaa aloittaa vähitellen. Kun raakaa aletaan syöttää, kissan elimistö alkaa puhdistua kuona-aineista ja teollisen ruuan tuomista myrkyistä. Kauan teollista ruokaa syöneellä kissalla saattaa ilmetä ns. toksisia reaktioita, jotka johtuvat juurikin elimistön puhdistumisreaktiosta. Oireina saattaa olla oksentelu, ripuli, karvojen lähtö, korvien likaantuminen yms...

Itse tein juuri sen virheen, että siirryin suoraan barffiin, koska ajattelin, että kissani kestävät sen, koska ruokavalioon oli kuitenkin jo jonkun verran lihaa sisältynytkin. Kuitenkin vanhin kissani reagoi niin voimakkaasti, että tuli eläinlääkärireissu. Eli kokemuksesta voin siis kertoa, että barffiin siirtyminen kannattaa toteuttaa vähitellen.

Kana on vatsaystävällisyytensä vuoksi sellaista lihaa, jota voin suositella ns. "aloituslihaksi".

Lilli syömässä karitsan suikalelihaa ja sisäelinseosta

Meidän kissojen ruokinta

Kissoja meillä on neljä: Lilli, Sissi, Vilma ja Apollo. Kissat ruokitaan kahdesti päivässä. Meillä ei ole ns. viikkoruokalistaa, koska lihavalikoima on niin suuri, ettei se mahtuisi yhdelle viikolle. Pidän erittäin tärkeänä ruokkia kissat mahdollisimman monipuolisesti ja meillä onkin kaksi pakastinta täynnä ruokaa! Usein suositellaan sisällyttämään kissan ruokavalioon kolmen eri eläimen lihaa, mutta itse pidän tätä aivan liian pienenä määränä.

Kalsiumin ja fosforin suhde meillä suosituksen mukaisesti on n. 1:1,2 eli kalsiumia hieman fosforia enemmän. Kalsiumin kissat saavat pääsääntöisesti lihaisista luista. Toisinaan on päiviä, jolloin kalsiumia tulee liian vähän. Tällaisina päivinä olen antanut kananmunankuorirouhetta. Annostus on 1tl/kg lihaa.

Omega3-lisänä meillä on kalaöljyä (huom. ei kalanmaksaöljyä!) 1 kapseli kahdesti viikossa/kissa. Muut lisät ovat B- ja E-vitamiini ja tauriini. Pyrin antamaan vähintään kerran viikossa kananmunankeltuaista. Nyttemmin olen lisännyt ruokaan myös merilevää.

Ruokaa ei kypsennetä vaan se annetaan raakana. Poikkeuksen tekee kuitenkin järvikala (loisvaara) ja kananmunan valkuainen (avidiini tuhoaa biotiinia).

Sijaiskotipennut ruokailemssa. Myös kissanpennuille sopii barffaus!

Muutamia lukemisen arvoisia linkkejä 

http://personal.inet.fi/koti/maaru/raakaruokintajuttu.html

http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm

http://www.mushbarf.com/fi

Sissi syömässä tonnikalaa, kananmunankeltuaista ja katkarapuja.

Kala

Nyt ollaan miehen kanssa aloitettu kesäinen harrastuksemme kalastus. Kummatkin meistä on kasvissyöjiä, joten kissoillehan ne menee. Kalan kanssa vaan täytyy muistaa, että järvikalat on aina keitettävä loisvaaran takia. Merikalat voi antaa raakana, mutta itse keitän nekin siitä syystä, että kala sisältää tiaminaasi-entsyymiä, joka tuhoaa kissan elimistössä tiamiinia eli B1-vitamiinia ja keittäminen tuhoaa tiaminaasin. Kalan sisältämiin tyydyttämättömiin rasvahappoihin keittäminen ei kuitenkaan tehoa ja siksipä kalapäivä pitäisikin olla enintään kerran viikossa. Liika kalansyönti nimittäin voi kostautua E-vitamiinin puutoksesta johtuvana keltarasvatautina. Tyydyttymättömien rasvahappojen käsittely vaatii nimittäin paljon E-vitamiinia.

Kissalle myrkyllisiä kasveja

Kopioitu osoitteesta http://kissawiki.whiskas.fi/w/index.php/UKK_Kissalle_myrkyllisi%C3%A4_kasveja

(Tähdellä merkittyjä kasveja tulee varoa erityisen paljon!)

ahosuolaheinä

akileija ***

alppiruusu **

amaryllis

belladonna *

elämänlanka **

hevoskastanja *

hyasintti

hortensia **

hajuherne **

hullukaali = villikaali * - kaatopaikoilla ja tienvarsilla

hulluruoho **

jouluruusu *

JOULUTÄHTI ***

kalliokielo *

keltamo *

ketunleipä = käenkaali *

kevätkello

kielo *

kirjovehka

kliiva

koiranheisi

koiranköynnös

koiranpensas

konnanmarja * (musta ja punainen)

kriinumi

krookus

kukonkannus *

kultanarsissi

kultasadepensas * (siemenet ja palot)

kurjenmiekka

kuusama

kuusora

kylmänkukat

kärhökasvit **

lehtosinijuuri

leinikit

likusteri *

lumikello

lumimarja *

lupiini

marjakuusi

mentukka

miekkalilja

misteli

munkinhuppu

muratti

mustakoiso

myrkkykatko *

myrkkykeiso *

myrkkylilja *

narsissit

niittysuolaheinä

niittyleinikki **

näsiäpensas *

oleanteri

oravanmarja

orjanlaakeri **

paatsamo

peruna (valossa vihertynyt)

pohjoinen ukonhattu *

punakoiso

punasarjanarsissi

raparperi (lehti)

rantatyräkki

ritarinkukka

ruusupapu

salkopapu

sarjanarsissi

sormustinkukka *

sorvarinpensas

sudenmarja

suokukka (punainen)

suolaheinä

suopursu

suovehka

tarhaukonhattu *

terttuselja

tulppaani

tyräkki

ukonhattukannus *

vaivero

valkonarsissi

vehla = kalla

villaheisi

villiviini

vehka

vistaria

vuokot

Pienelle kissalle ovat haitallisia kasvit, jotka sisältävät runsaasti oksaalihappoa:

kultaköynnös

pinaatti

punajuuri

raparperin varsi

Syövyttäviä kasveja:

pylväskaktus

Jakaminen ja kopiointi

Tätä blogia ja kaikkia näitä tekstejä saa jakaa ja olisi toivottavaakin, että jaettaisi, koska haluaisin mahdollisimman monen kissaihmisen löytävän tämän blogin. Myöskin tekstien ja kuvien kopiointi on sallittua, kunhan lähde mainitaan.

Raakaruokinnan hyödyt meillä

Raakaruokinnasta on ollut meille hyvin paljon hyötyä. Teollista ruokaa syödessä aina jollain kissalla oli maha sekaisin, Sissillä eniten. Lisäksi uloste haisi aivan hirveälle. Tämä korjaantui raakaruokinnan myötä. Lisäksi Sissin eläinlääkärikierre katkesi. Sissin kanssa sitä joutuikin eläinlääkärissä ramppaamaan iho-ongelmien ja jatkuvien korvatulehdusten takia, josta kirjoitinkin tänne. Nykyään kissani ovat paljon aktiivisempia kuin teollista syödessä ja niiden turkki kiiltää.

Kissanruuat meillä ennen ostettiin ihan laadukkaimmasta päästä, lukuun ottamatta ensimmäisen kissani muutamaa ensimmäistä kuukautta minulla, jolloin tyhmänä uskoin mainoksia ja Whiskasia se söi. Lillin uloste haisi silloin tuplasti pahemmalta kuin kaatopaikalla eikä turkkikaan ollut juuri kummoinen. Eikä se edes pentuna ollut yhtä aktiivinen kuin nykyään! Kissoistani huomaa selkeästi eron, kun niitä vertaa ei-raakaruokinnalla oleviin. Lisäksi hampaat on kaikilla erittäin hyvässä kunnossa, koska saavat sitkeää lihaa. Näin on harvoin teollista ruokaa syövillä, mitä olen seurannut.

Kuivaruoka

Kävin pitkän keskustelun siitä, pärjääkö kissa pelkällä kuivaruualla. En väitä, etteikö se pärjäisi, mutta on iso riski ruokkia kuivaruualla, oli miten laadukasta tahansa tuoteselosteen mukaan. Jos itse ruokkisin kissojani teollisella ruualla, en syöttäisi kuivaruokaa ollenkaan, vaan valitsisin mahdollisimman laadukasta märkäruokaa.

Kuivaruoka ei kuulu kissojen luonnolliseen ruokavalioon jo pelkästään sen takia, että se on kuivaruokaa. Kuivaruuassa on kosteutta suurin piirtein n. 7%. Ja mitä kissa luonnossa söisikään? Hiiriä. Ja hiiressä on kosteutta 70%. Kissa on tottunut saamaan tarvitsemansa nestemäärän saaliseläimestään, joten sen janontunne on heikko ja raksukissa kuivuu kuivumistaan ja voi saada esimerkiksi virtsakiteitä, jotka ovat kissoilla hyvin yleisiä johtuen vääränlaisesta ruokavaliosta. Kissa tarvitsee nestettä ½dl / kg / pv.

Monesti kuulee sanottavan, että kuivaruokaa syötetään siksi, että kissan hampaat pysyvät kunnossa ja onhan erilaisia hampaille sopivia kuivaruokia kehitelty. Kuivaruoka ei todellisuudessa puhdista kissan hampaita, koska kissa halkaisee kuivaruuan nappulat hampaiden kärjellä ja näin ollen kuivaruoka on kissan hampaille yhtä "tehokasta" kuin ihmisille keksin syöminen.

Suosittelen lukemaan tämän artikkelin teollisten kissanruokien haitoista.

Kissan ruokintaan liittyviä yleisiä harhaluuloja

Kissa tarvitsee maitoa
Kissa ei tarvitse maitoa eikä siitä ole kissalle mitään hyötyä. Useimmat kissat ovat myös laktoosi-intolerantteja. Kaupoissa on myynnissä myös kissoille tarkoitettua maitoa, mutta en suosittele sitä käyttämään, koska mielestäni maidon tarjoaminen on ihan turhaa.

Kissa tarvitsee kalaa
Kissalle ei ole mitenkään välttämätöntä tarjota kalaa. Kalan sisältämä tiaminaasi-entsyymi tuhoaa kissan elimistössä tiamiinia (B1-vitamiini). Keittäminen tuhoaa tiaminaasin. Lisäksi runsas rasvaisen kalan syöttäminen saattaa aiheuttaa E-vitamiinin puutoksesta johtuvan keltarasvataudin ja kuoleman. Kalapäivä maksimissaan kerran viikossa. Merikalat voi antaa raakana, mutta järvikalat on kypsennettävä loisvaaran vuoksi.

Kissalle ei saa antaa kanan luita
Kissalle nimenomaan saa ja on suositeltavaakin tarjota luita. Hyviä ovat mm. kanan siivet ja kaulat. Luut on tarjottava aina raakana, kypsennettynä ne ovat vaarallisia!

Kana on kypsennettävä ennen tarjoamista salmonellavaaran vuoksi
Ei pidä paikkaansa. Kissan suolisto on lyhyt ja hapokas, eikä salmonella siihen pesiydy. Ihmisen on kuitenkin huolehdittava hygieniasta raakaa kanaa käsiteltäessä.

Apollon laihis

Nuorimmainen ja myöskin vähiten aktiivisin kissani Apollo on tuottanut päänvaivaa ylipaino-ongelmansa kanssa jo kauan aikaa.

Mieheni kanssa yritetään kovasti leikittää Apolloa, koska se ei juurikaan leiki ilman leikitystä. Harmillista on myös se, että mielelläni lähtisin valjastelemaan sen kanssa ulos, mutta Apollo menee suorastaan paniikkiin sinne joutuessaan.

Apollon kanssa on koitettu vaikka ja mitä, ylipaino vaan sitkeästi pysyy. Ruuassa ei ole hiilihydraatteja, jotka yleensä lihottaa, kuin n. ruokalusikallisen verran kerran viikossa antamani kaurapuuro kuitulisänä vatsan toiminnan ylläpitämiseen. No, sekin nokare vaihtui tänään psylliumiin, joka on hiilihydraatiton kuidun lähde. Myöskin rasvaa on kohtuudella, että olisikohan se ylipainon syy sitten vaan aktiivisuuden puute ja se, että mieluusti syö kyllä myös muiden ruuat. Tämän takia Apolloa varten on hommattu portti makuuhuoneen oveen, että kissat eristetään ruokailun ajaksi.

Sissi oli teollista syödessään ylipainoinen, mutta raakaan siirtymisen jälkeen se saavutti normaalipainonsa. Kolmella muulla kissalla ei ole minkäännäköisiä ylipaino-ongelmia, vaikka samaa ruokaa syövät, mutta ne toki liikkuvatkin enemmän.

Tänään päätin tehdä Apolloa varten ihan ikioman laihisruokaseoksen, etten minä tai mieheni sitten vahingossakaan anna mitään, mikä voisi lihottaa.

Apollo on punnittu aina kerran viikossa. Painonpudotustavoite on suosituksen mukainen eli 1-100g/viikko. Viimeisessä punnituksessa se oli laihtunut, kuin myös edellisessä, mutta sitä ennen oli paino taas päässyt nousemaan. Josko nyt kun kaikkeni yritän, alkaisi tuo paino ihan tasaisesti laskea eikä mitään nousuja tulisi.

IsoPoika Apollo ja iskä siinä lepäilemässä :)

Jos teillä lukijat on jotain vinkkejä vielä niin kiitollisena otan vastaan!